Vertaistukea tupareissa

Eilen juhlittiin kaverereiden tupareita heidän upeassa uudessa talossaan. Tungin kymmenen pottuvarvastani syyskenkiin ja Boob Designin maaginen tuubivaate pääsi ensi kertaan näytille... tällä kertaa kynähameen muodossa.

Juhliin sattui toinenkin raskaana oleva, ja jostain kumman syystä saatiin keskustelu kääntymään parin äiti-ihmisen avustuksella synnytyksen saloihin. Tässä vaiheessa voin sanoa, että olen todellakin synnytyspelkoinen. Siitä saakka, kun raskaus selvisi meille, olen ollut ahdistunut tulevasta koitoksesta. Ensimmäisellä neuvolakerralla sanoin topakasti, että sektio on minulle ainoa vaihtoehto, en ala muusta edes keskustelemaan. Nyt kun aika on kulunut, sektiokin on muuttunut mielessäni aivan yhtä kauheaksi vaihtoehdoksi, ellei jopa kauheammaksi. Olen yllättänyt itsenikin haluamalla kuulla kavereiden synnytyskokemuksista, sillä normaalisti en halua tietää mitään, mitä sairaaloiden seinien sisäpuolella tapahtuu. Monelta ystävältä olen jo saanut hyvinkin seikkaperäisen presentaation tapahtumasta ja tuntuu, että siitä on ollut minulle apua. Vaikka joka ikinen tarina on ollut täysin erilainen, helpottaa kuitenkin saada jotain konkreettista tietoa tulemasta. Pää ei kestä sitä, ettei tiedä yhtään mitä odottaa. Koskaanhan ei voi tietää, miten asiat loppupeleissä menee, mutta tällä hetkellä olen henkisesti valmistautunut suoriutumaan siitä perinteiseen tyyliin. Pelko ja ahdistus on vielä olemassa, mutta toisaalta toive ja odotus raskauden loppumisesta voittaa kyllä muut tuntemukset mennen tullen ja palatessa.

Kiitos vielä eilisistä, keskenään hyvinkin erilaisista kertomuksista. Kaikki tieto ja vinkit on pistetty korvan taakse.

Onko täällä muita pelkopotilaita?