Vipp 922 - lisää keittiötilpehööriä esille

Muistatteko taannoin säälittävän yritykseni siirtyä WP:n käyttäjäksi ja muuttaa osoitteeseen luumutar.com? No nyt se on toteutumassa (niinkö oikeasti). Sitä tässä on nyt värkätty pari iltaa ja yritetään nyt saada jotain kivaa muutosta aikaiseksi ulkonäköönkin samalla kertaa. Aikaisemmin ongelmana oli wp.orgin kömpelyys muokattavuudessa, joten en halunnutkaan sitä käyttää. Enkä myöskään jaksanut opetella, kuinka saan domainin siirrettyä sieltä Bloggeriin. No, nyt on täysversio WP:stä hankittuna ja kovaa opettelua ja muokkausta sillä puolella. 

Mutta tähän väliin kuitenkin pari viikkoa sitten hankkimamme keittiön hylly, eli Vipp 922. Niin siinä vain on käynyt, että rouvalla on kovastikin mielipide muuttunut siitä, ettei yhtään mitään saa olla keittiössä näkösällä. En minä niitä kodinkoneita sinne edelleenkään halua pöydille, mutta pitää olla ehdottomasti sisustusta. Ja tähän ratkaisuun on joutunut nyt tyytymään herrakin. Vaikka eipä tuo ole pahasti valittanut, kun olen keksinyt ratkaisuja hänenkin minimalistisuutensa huomioiden. 

Mitäpäs tykkäätte tulokkaastamme?

Supikkaat sisustuksessa

Mitä teet, kun saat käsiisi ihanaakin ihanammat pikku supikkaat, jotka ovat kuitenkin pikkuisen liian isot nuoren neidin jalkaan. "Unohdat" ne lojumaan milloin minnekin, koska haluaisit vain ihastella niitä joka käänteessä.

Nostat ne siivouksen ajaksi hyllyn päälle ja annat sisustuksellisen ajatuksen jäädä leijumaan.

Lisää kuvateksti

Ja lopulta tajuat niistä tulleen sisustuselementti kotonasi ja huomaat tarvitsevasi toiset jalkaan laitettaviksi.

Mutta onhan ne söpöt! 

Juhannusta kohti

Olipas se mukava herätä aamulla, kun verhon takaa pilkisti AURINKO! Aamukahvia siemaillessa harkitsin jo vapaan pitämistä, mutta josko pieni pyrähdys toimistolla kuitenkin ennen juhannusmoodiin siirtymistä. Tämä juhannus tulee olemaan ehkä paras koskaan. Saamme Indonesiaan vuosi sitten muuttaneet ystävämme takaisin kotiin, lopullisesti! Ei mitään järkeä, kuinka odotan heidän näkemistään. Ja kuinka paljon se minun kultainen kummipoikani on siellä vierailla mailla kasvanutkaan, voi että... Mahtava nähdä miten nämä naperot taas ottavat toisensa vastaan. 

Juhannuksena siis vain rentoillaan meillä, omalla kaveriporukalla. Toivotaan, että terassilla on lämmin, aurinko paistaa eikä sääsket syö. Tulipata ja sauna kuumaksi, siinäpä ohjelmaa aivan kylliksi. Jokos siellä on jo siirrytty vapaalle ja onko erityisiä juhannussuunnitelmia tiedossa? 

Kävishän nää tännekin...

Viikonloppuna löysin Jyskistä hauskat tyynyt ja viltit terassille lämmikkeeksi kylmenevän illan istujille. Kannettuani tekstiilit pihalta työhuoneeseen sateen suojaan huomasin niiden sopivan sinnekin aika hauskasti. Itse asiassa tyynyt sopivat vierasshohvamme kanssa niin hyvin yksiin, että ne ei taida enää ulos mennäkään. Ulos sen sijaan on eilen tehty hankintoja; edullisia, mutta hieman aikaa vaativia. Eilen tehtiin roadtrip Nivalaan Tori-fi:stä ostamani kaluston perässä ja samalla matkalla haettiin pöytä myös oululaiselta kirpparilta. Pitkä oli päivä, mutta samalla jäi säästöön pitkä penni. 

Sohvakiepahdus

Tänään tapahtui olohuoneessa kymmenen minuutin pyörremyrsky puolen minuutin varoajalla, kun sohvamoduulit vaihtoivat paikkaa. Asioita, joihin mm. äitini ei pystyisi. Hänen pitäisi aloittaa asian pureskelu ja valmistautuminen järjestyksen vaihtoon jo viikkoja aiemmin. Siihen pitäisi varata tietty päivä kalenterista. H-hetken lähestyessä pitäisi kaivaa kaikki maailman siivousvälineet kaapista ja jotain varalta varastostakin, että voisi samalla tehdä suursiivouksen sinne sohvan taakse. Kun taas minä en pysty tällaiseen suunnitelmallisuuteen koskaan, enkä varsinkaan siihen, että on pakko siivota jos huonekaluja siirtää. No, siivosin minä kuitenkin, mutta vasta tarkistettuani tilanteen ja todettuani sen olevan pakollista. 

Hetken mielihojteestahan ne ideat lähtee ja jos ei niitä sillä hetkellä toteuta, ne jää uusien tulevien jalkoihin. En vielä tiedä, onko tämä hyvä vaiko ei. Tällä hetkellä kuitenkin miellyttää huomattavasti enemmän kuin vanha ällämallin asetelma. Huoneessa on nyt paljon enemmän rytmiä. Tokikin tuo sohvien välinen nurkka nyt huutelee jotain sivupöytää, mutta sohvapöydän vaihto on muutenkin ollut ajatuksisssa jo tovin. BoConceptin tumma ja matala pöytä on ehkä hieman liian iso ja raskas meidän olkkariin. Valkoista ja siroa voisin ajatella tilalle ja samaa tyyliä sitten tuonne nurkkaankin. 

Sama se mitä kotonasi teet; remontoit, vaihdat vain järjestystä tai ostat jotain uutta. Se laittaa käyntiin lumipalloefektin, jonka seuraukset ovat aina lompakolle kalliit. Mutta huomenna piipahdetaan blogisiskojen kanssa Kodin1:ssä tutustumassa kevään sisustustuuliin, tiedä vaikka sieltä jotain kivaa  ideaa "uuteen" olkkariin löytyisikin. 

Helatorstai

Sateinen helatorstai on meillä mennyt työn touhussa. Tämä oli hyvä päivä kiriä hommia kiinni, kun ei puhelin soi ja sähköposti laula taukoamatta. Vähän kuin ennen vanhaan mentiin yhdessä töihin, samaan osoitteeseen. Haimme hetkeksi lyhennysvapaata asuntolainasta ja tauko meille myönnettiin. Näin pääsemme pihan sekä autokatoksen kimppuun ilman rahapaineita. Myöntävä päätös pankista sisälsi myös tekstin: "Olet huomannutkin kaikille laina-asiakkaillemme tekemämme tarjouksen lyhennysvapaasta. Emme veloita toimitusmaksua toukokuun loppuun mennessä haetuista asuntolainan lyhennysvapaista. Haluamme, että asiakkaamme ovat kanssamme vauhdittamassa talouden rattaiden pyörimistä ja edistämässä Suomen taloustilannetta. Nyt sinäkin olet hommassa mukana!" 

Kiitos vain, varmasti pannaan raha haisemaan. Liekköhän meidän panoksella vielä työpaikkoja kuitenkaan luodaan. 

Voin myös ilokseni ilmoittaa, että minulla on nykyään tuttavapiirissäni hortonomi. Siis sellainen oikea hortonomi. Eilen pidettiin jo ensimmäiset pika(piha)sulkeiset ja nyt ehkä uskallan jo lähestyä puutarhamyymälöitä itsevarmoin askelin. Tai ainakin varmemmin, kuin maanantaina. Mentiin niin terävänä muka tekemään ensimmäisiä ostoksia Bauhausiin ja kotiin lähdettiin kastelukannun kanssa. Ei oikein ajatus kulkenut. Peukalot keskellä kämmentä seistiin kasvien keskellä tovi ja poistuttiin sen jälkeen vähin äänin kotiin. Vaikka ajatus kaikesta laitettavasta on selkeä, ei kuitenkaan osaa ostaa mitään, kun ei tiedä oikeasti mitä niille vihreille jutuille tehdään sen jälkeen kun ne on kannettu kaupasta ulos. Mutta nyt odotan jo huomista. Ajattelin lopettaa työt hyvissä ajoin ja ehkä käydä vähän ostoksilla kotimatkalla.

Vappupallo, Pappuvallo

Ulkona on taas niin sateista ja harmaata, ettei uskoisi kesän olevan ovella. Jos vuodenaika pitäisi pelkän ikkunakurkistuksen perusteella päätellä, niin syksyhän siellä on. Piha rehottaa karuna odottaen jotain toimenpiteitä. Voisin jopa väittää, että se kiusallaan näyttää vieläkin huonommalta kuin sen oikeasti kuuluisi. Onneksi ikkunoissa on kaihtimet, vaikkakin erittäin huonot sellaiset. En muuten missään nimessä suosittele ostamaan kaihtimia Sandbergilta.  Mitä ne on meillä nyt olleet ikkunoissa, kolmisen vuotta, ja joka toisesta on jo hyrrä rikki. 

Mutta on meillä sentään vappupallo. Voitteko uskoa, että tämä on ensimmäinen vappuasia, mitä meillä on koskaan ollut! Siis on minulla varmasti pienenä ollut vappupallo ja kotona oli serpentiiniä ja simaa, mutta niinköstä aikuisiällä. Olihan minulla jo haaveissa vähän sisustaa vappua muutenkin, kun ajattelin, että tytteli siitä tykkäisi. Mutta ei vain ehtinyt, ei yksinkertaisesti millään. Tyttö sai kuitenkin kummitätiltään kukkapallon, kun kävimme hätäisillä keikkatarveostoksilla aattona. Ostin samalla reissulla itse hänelle sellaisen viirin, mikä pyörii tuulessa tai puhaltaessa... Mikä se on nimeltään? Mutta eipä sekään oikein vielä kiinnostanut. Mutta pallo oli ehkä elämää suurempi ilo ja kiva niin. Pallolla selvisimme tämän vapun vielä oikein mainiosti. Ja näin vapun jälkeen se menee vaikka viherkasvista.

Ja ei, hän ei ole pahanteossa, vaikka ilme voisikin niin kertoa. Kynät on lupa ottaa ja niillä piirtää. Kova tyttö onkin piirtämään. Toivottavasti on tässä taidossa tullut vain ja ainoastaan isäänsä. 

V niin kuin vapaata ja vihreää

Ohi on kauden puristus, vappu loistokkaasti ohi ja vapaat alkoivat. Älkää luulkokaan, että selvitätte ilman keikkahehkutusta. Sen aika vain ei ole vielä, nyt haluan keskittyä aivan muihin asioihin. Toisekseen kuvamateriaalia keikasta ei vielä ole saatavilla. 

Puhutaan tänään vaikka viherkasveista. Olen nimittäin ostanut kotiin kaksi vihreää eläväistä, enkä ole saanut niitä kuihtumaan sen kahden viikon aikana, mitä ne meillä ovat asuneet. Tämä mahtaa olla jo ennätys. Kyllä minusta vielä viherpeukalo tulee. Keittiössä majailee ihana pienilehtinen pennimuori, joka ihastutti niin yrttimäisellä ulkonäöllään kuin nimelläänkin. Työhuoneen hyllyn päälle muutti peikonlehti. 

Ostin nämä kukat, kun ohimennen piipahdimme Idea Parkin Kukkamarkkinoilla. Tarkoitukseni oli ostaa vain kimppu tulppaaneja, mutta kun saimme niin mielettömän hyvää palvelua, kaiketi itse yrittäjältä, niin en voinut vastustaa kiusausta ostaa muutakin. Sen varttitunnin aikana, mitä liikkeessä ystäväni kanssa olimme, opin yhtä ja toista näistä kahdesta kasvista ja huonekasvien hoidosta yleensä. Tällaiselle viherkasvien poropeukalolle kaikki tieto ja vinkit ovat kyllä enemmän kuin tervetulleita. Mahtava oli kuunnella todellisen asiantuntijan oppeja. Sanelukone olisi vain pitänyt laittaa päälle, että olisi jääneet opit muistiin muuallekin kuin vain omaan hataraan päähäni. Tiedän kyllä tasan tarkkaan, mistä seuraavat kukkaseni käyn ostamassa. Terveisin erittäin tyytyväinen asiakas. 

Mites siellä vappu meni? 

Takkahuoneesta työhuoneeksi

Remonttimuisteloissa vuorossa tänään työhuone. Tämä huone oli siis ennen takkahuone, huone sijaitsee olohuoneen jatkeena talon perällä ja siitä on käynti saunatilaan. Takkoja vastaan ei meillä sinänsä ole yhtään mitään, mutta jos se on aivan järkyttävän ruma ja peittää kaiken ikkunoista tulevan valon, ei sillä ole meidän kotona mitään saumaa olla olemassa. Takan valtaisa piippu meni makuuhuoneenkin läpi ja teki saman ikkunoiden peittoefektin myös siellä. Eräänä talvisena lauantaiaamuna siis Kaitsu kavereineen kiipesi talon katolle ja purki ensin ulkoppiipun, sitten tultiin purkaen makuuhuoneen läpi työhuoneeseen ja lopulta lähti koko mörskä. Ja voi sitä valon määrää, mikä saatiin huoneeseen jo keskellä sysitalvea verrattuna aiempaan. Piipun purkutalkoista lisää löytyy täältä. 

Oviaukosta poistettiin haitariovi ja oviaukkoa suurennettiin. Huoneesta tehtiin työhuone ja sinne sijoitettiin myös auki taitettava vierassohva. Eipä tästä nyt sen suuremman osaa mitään kertoa, kuvat puhukoot puolestaan mitä täällä on tehty ja minkälainen muutos saatiin aikaiseksi verrattuna alla olevaan alkuperäistilanteeseen. 

ÄÄNESTÄTHÄN MEITÄ!

Innostuttiin osallistumaan ohjelmistotoimittajani kuvakisaan Facebookissa. Samalla tuli laitettua keittiötäkin keväisempään ja "sitruunaisempaan" kuntoon. Tulvahti oikein kunnolla kevättä rintoihin, kun kannoin viimein ritilikössä olleet punaiset talvimarjat varastoon ja hain tilalle printtejä, kortteja ja pöydälle rehuja. Olisimme kovin kovin kiitollisia, mikäli kävisit äänestämässä kuvaamme TÄÄLLÄ!

Styleroom

Styleroom... Paikka, jonka päivittäminen on minulla täysin jäänyt unholaan. Paikka, jota en ole oikein muistanut hyödyntää ideoita ja inspiraatioita hakiessa. Olemme täällä pari iltaa tehneet pihasuunnitelmia ja mallinnuskuvia tulevasta "keitaastamme". Mikään hortonomi kun en ole, ja muutenkin tuntuu tuo ideointikyky loppuvan kokonaan kun astuu talosta pihalle, vietin pitkän tovin internetin ihmeellisessä maailmassa inspiroitumassa muiden puutarhoista ja pihoista. Tämän seurauksena ajauduin jälleen pitkästä aikaa myös Styleroomiin ja tajusin itsekin siellä profiilia pitäväni. No tämän aamun olen nyt päivittänyt profiiliani ja tästä lähin päivitän sitä mukaan kun uusia kuvia tulee. Minut löytää sieltä niminerkillä Luumutar_Sanna, tulkaa kurkkaamaan. Ja mitä niihin pihasuunnitelmiin tulee, niin niistä lisää myöhemmin. 

Haluttiin savusaunaan

Kodinmuutoksissa vuorossa tänään sauna ja  kylpyhuone. Tyttö nukkui tänään extrapitkät päikkärit ja yritin käyttää tätä aikaa hyväksi saunan kuvaamiseen. Tämä on nimittäin tila, mitä ei uskaltaisi kameran kanssa kohdata lainkaan. Eikä nämäkään päikkärit riittäneet tähän hommaan alkuunkaan. 

Lähtötilanne oli pitkä suorakaide, joka oli jaettu kolmeksi eri huoneeksi (sauna, kylpyhuone ja pukutila). Tämä purettiin ja siitä rakennettiin yksi kokonaisuus, jossa tilat erotettiin toisistaan lasiseinillä. Sauna kasvoi kokoa huomattavasti, kun taas kylpyhuone pieneni ja pukutila pysyi saman kokoisena kuin ennenkin. Tilasta tuli kokonaisuutena tumma, saunaan tehtiin nokista piiluhirttä muistuttavat mustat seinät ja muu tila laatoitettiin samansävyisellä isolla kuivapuristelaatalla. Himmennettävät valaisimet laitettiin vain pukutilaan ja kylpyhuoneeseen, josta valo kuitenkin yltää hyvin myös saunan puolelle, jonne toivotaankin hämyisää tunnelmaa. Valaistuksen ja lasien heijastusten ansiosta ei ovelta näe saunaan, eikä saunojia, mutta taas saunasta avautuu esteetön näkymä ovelle asti.  

Mitä muistan keväästä 2012...? Piilutettiin saunan seinälautoja. Piilutettiin ja maalattiin. Muistuu kolmen vuoden takainen pääsiäinen, kun Kaitsu oli työhuoneessa piilutushommissa ja minä olohuoneessa maalipensselin kanssa. Soittimesta kuului täysiä Pinkin So What, meillä oli oluet kyytipoikana ja ulkona oli mahtava kevät ilma. Silloin muistan laulaneeni täysiä ja miettineeni, että aivan sama vaikka ulkona paistaa ja on lämmin, me tehdään kerrankin jotain muuta kuin vain remonttia, me tehdään meille kotia. Se oli keittiön valmistumisen jälkeen varmaan ensimmäinen mahtifiilis, joka antoi taas voimaa jatkaa rypemistä remontin pyörteissä. 

Arto Halmetojan jakkarat ostettiin pukutilaan sillä mielellä, että niitä voi liikutella myös saunan puolelle tarpeen tullen, kun on enemmän porukkaa lauteilla. Saunan alemmalla tasolauteella toki mahtuu isompikin porukka köllimään ja extraleveälle ylälauteelle mahtuu vaikka kaksi aikuista makaamaan rinnakkain. Hyvät on olleet jakkarat käytettäväksi monessa muussakin tilassa ja tilanteessa. 

Ja mistä sitten lähdettiin...

Huh huh, enkä kyllä astu kameran kanssa tuohon tilaan taas vähään aikaan. 

Mustaa keittössä

Tykkää ja Tuhulaa Ittees-messut olivat toistamiseen tänä vuonna ja tällä kertaa Super Parkissa. Messuthan ovatkin jo vuodessa kasvaneet hurjasti, kun viime vuonne ne mahtuivat vielä hyvin Lasaretin huomattavasti pienempään saliin. Minulla näyttää olevan joka vuosi sama ständi, missä käyn tuhulaamassa itteeni. Jälleen kerran tuliaiset lähtivät Kaira Housen messuputiikista. Viime vuonna kannoin kotiin ketun, tänä vuonna minua seurasi uskollisesti kotiovelle lehmä. Lehmän lisäksi keittiössä uutuutena on nyt kipsinen, hieman betonia muistuttava lautanen, Musta 5101:n käsitiskiaine sekä kettiörätti. Olen jotenkin vallan unohtanut koko Kaira Housen olemassaolon sen jälkeen, kun se muutti pois Isokadulta. Luulin sen lopettaneen. Näin hyvin sitä on Oulun kartalla. Tytöt kertoivat liikkeen sijaitsevan nykyään Stockan 4. kerroksessa ja siellä pitää ehdottomasti mennä käymään seuraavalla shoppailureissulla. 

Ohhoh, onpas tullut keittiöjuttua nyt... Koitan vaihtaa levyä huomiseksi. Illan jatkoja. 

Aamukeskustelu

Viime yö nukuttiin vähän huonommin kuin normaalisti, sillä pikku neidillä oli kuumetta ja räkä lentää tällä hetkellä kiivaammin kuin on nenäliinoja tarjolla. Aamulla heräsin siihen, että minua tökitään sormella selkään. Pikkuisen kun raotin silmiäni oli nenäni edessä kännykkä, jossa oli etuovi.com auki ja sieltä esiteltiin minulle taloa. "Kato! Mitä sanot? Oisko hyvä?" Käänsin kylkeä ja suljin silmäni ja mutisin jotain hulluudesta. Jankkaus vieressäni ei loppunut. "Voisko tässä olla potentiaalia? Kato! Voikko nyt kommentoida!" Raotin taas silmiäni ja katsoin edessäni olevaa pohjapiirustusta. Huomasin kommentoivani puoliunesta pohjassa olevista vioista ja puutteista meille. Palpatus vieressäni jatkui: "No eihän nämä koskaan ole heti oikein mutta jos ton siirtäs tonne ja tuon tonne ja tuosta purkas ja laittas tonne, sinne sais tehtyä tuota ja tähän tätä ja jooo... kyllä tästä vois saada, pitäs ehkä laajentaa taas autotalliin, mutta kato! Sitten sais näin ja näin ja näin!" Ja mitä minä kommentoin...!? "No piirrä mulle tuo pohja uusiksi, niin katotaan sitten, onko se hyvä:" 

Tältä siis kuulostaa, kun kaksi ei niin kovin järkevää ihmistä keskustelee. 

Hulluudet sikseen ja aamukahvin keittoon siitä sitten. Keittiötä kun suunniteltiin, niin yritimme löytää ratkaisuja saada mahdollisimman moni (mielellään kaikki) kodinkoneet integroitua piiloon. Kahvinkeittimelle tehtiin korkeaan kalusteeseen kaappi, josta sen voi vetää käytettäessä esille ja muutoin se on piilossa. Samalle liukutasolle saatiin mahtumaan myös vedenkeitin ja keittiövaaka. Vedenkeitin ostettiin remontin aikana hurjalla 19 eurolla ja ajateltiin sen kestävän juurikin sen ajan. Tarkoitus oli siis ostaa jossain vaiheessa uusi nätimpi ja parempi keitin. Mutta eipä ole järkeä, kun pannu vielä pöhisee ja tuollahan se on piilossa kaikilta katseilta. 

Viereisessä kaapissa on mikro, mutta tähän kaappiin minulla olisi muutoshaaveita. Blenderi tai jopa yleiskone on ollut haaveissani jo kauan. Ne on sellaisia vekottimia, että en välttämättä näitäkään työpöydälle halua esille laittaa mutta jos ovat jossain laatikossa, ei niitä tule käytettyä. Jos asentaisimme tähän toiseenkin kaappiin liukulevyn, niin saisimme näitä kodinkoneita vielä toisen mokoman helposti käytettäviksi, mutta kuitenkin piiloon. Mikro voisi hypätä tuosta vain eri kaappiin. 

Ja jos joskus tulevaisuudessa oltaisiin jossain eri osoitteessa, tämä idea aivan varmasti seuraa mukanamme sinne. 

Onko teillä hyviä keittiön organisointi ja tavaroiden piilotus keksintöjä? 

ps. Äiti, älä ota kaikkia juttuja niin vakavasti. (Mutta kaikkeen kannattaa varautua) :)