Joulu meni jo...

Varovaisesti uskaltaudun taas tänne eetterin ääreen, kun joulu on jo turvallisesti ohitse. Tunnen itseni aina jotenkin ulkopuoliseksi joulun alla myös täällä blogimaailmassa, kun en ota osaa millään tavalla mihinkään jouluhössötykseen.  En missään nimessä vihaa joulua, mutta vihaan sen kaupallisuutta, sitä että ihmisillä tuntuu olevan joulun aikaan vain kiire, velvoitteita ja stressiä. Itseltäni kun puuttuu kokonaan stressi- ja hössötysgeenit, en oikein kestä nähdä niitä muissakaan ihmisissä. Sanoimme jo hyvissä ajoin "ei kiitos" kutsuihin, joissa osallisena oli lapsia, joulupukkeja tai muuta häslinkiä ja meteliä. Tiesimme, että tämä on viimeinen vuosi, kun saamme viettää hiljaisen ja rauhallisen joulun ilman pukkia ja joululahjamietteitä, koska tyttö on vielä niin pieni ettei niistä mitään ymmärrä, aikuisille ei lahjoja ostella ja velipuoli on toisaalla joulun vietossa. 

Meidän joulu oli kaikin puolin meidän näköinen. Emme miettineet ja stressanneet mistään etukäteen. Tykkään tehdä jouluruokia, joten niitä värkkäilin sitä mukaa kun ehdin. Aikataulut meni heti kättelyssä sekaisin, kun tuli harvinaisia vieraita pääkaupunkiseudulta aaton aattona, mutta kaiken tarvittavan sain kuitenkin valmiiksi jouluaatoksi. Jälkiruoat jäi tekemättä, mutta ei väliä, ei niitä olisi jaksanut syödäkään siinä ähkyssä mikä saatiin aikaiseksi. Tein jälkkäreitä sitten joulupäivänä. Olimme aaton siis kotosalla, äitini ainoana vieraanamme. Kävimme hautuumaalla viemässä isukeille kynttilöitä, saunoimme, avasimme pirpanan lukuisat joulupaketit, söimme ja loikoilimme ähkyssä sohvalla. Aivan todella onnistunut aattoilta. Pirpana sai aivan ihania paketteja, joista vanhemmilta oli todellakin vain yksi. Joten ISO kiitos kaikille tontuille!