Suklaarakkautta

Minulla ei raskausaikana ollut oikeastaan mitään ihmeellisiä ruokahimoja. Aivan alkuvaiheessa teki useammin kuin kerran mieli Mäkkärin tuplajuustoa, mutta eipä siitäkään mitään pakkomiellettä syntynyt. Ennemminkin oli sitten niitä tuotteita, mitä ei saattanut syödä. Normaalisti hyvinkin karppauspainotteisesti syövänä huomasin kääntyväni yhä useammin hiilareiden puoleen.

Ennen en myöskään juuri välittänyt suklaasta. Tai no, suklaa oli ihan jees ja joskus sitä teki mieli ostaa, mutta koskaan minulla ei mitään himosuhdetta siihen ole ollut. Ei ennen kuin tulin raskaaksi. Näinä yhdeksänä kuukautena löysin elämääni suklaan. Ja kas kummaa, tämä himo ei ole poistunut, vaikka maha lähtikin. Tuudittaudun nyt hetken vielä suklaan himoihin sillä verukkeella, että tällä hetkellä on vara syödä mitä vain ja paino kuitenkin tippuu. Tätä iloa ei kuitenkaan kovin kauan tule kestämään. Raskauskilot alkaa olla jo haihtuneet, 12 kiloa jäi laitokselle ja loputkin ovat sulaneet kotosalla pikku hiljaa. Jollain tavallahan sitä on liian nopeaa painon pudotusta hallittava, eikös? Sehän ei VOI olla terveellistä.

Olen aina tykännyt Pätkiksestä ja Maraboun minttukrokantista, mutta juurikaan muita lajeja ei koskaan ostoskoriini eksynyt. Sain viime viikonloppuna käyneiltä kavereilta joulusuklaata, josta tuli heti uusi suosikkini. Tämä piparia, mantelia, hedelmiä ja joulun mausteita sisältävä maitosuklaalevy ei meillä kauan kaapissa vanhene. NAM!