Parasta aamussa

Huomenta! Kello on 7:09 ja olen tuttuun tapaani kömynnyt ylös sängystä ja hiipinyt alakertaan jo puolisen tuntia sitten. Keittelin ensi töikseni kahvit ja avasin koneen. Ja tässä se syntyy taas juttu aamutuimaan ennen neidin heräämistä. Kaitsu hiipi töihin jo viiden jälkeen ja talossa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Sen jälkeen kun juttu aamulla valmistuu, avaan normaalisti työhommat ja sähköpostit ja keskityn hetken niihin.  

Sitten tulee se hetki, kun yläkerrasta kuuluu pientä älinää. Neito on noussut Napun kanssa ylös sängyssä ja juttelee siellä kovasti minun mennessä häntä noutamaan. Napua ojennetaan heti äidille, että minä laittaisin sen tyynylle nukkumaan. Tutti laitetaan Napun viereen. Napu jää jatkamaan unia ja me tytön kanssa tullaan alakertaan. Meillä on muodostunut oma pikku perinne, jossa istumme yhdessä sohvan nurkkaan viltin alle minä kahvikupin ja hän maitonsa kanssa. Katselemme siinä samalla hetken tv:tä, yleensä sieltä tulee lastenohjelmia tai Matlockia. 

Nämä on näitä kallisarvoisia ja ihania hetkiä. Meidän tyttö on aina ollut huono sylissä olija, eikä häntä ole siihen yritetty opettaakaan. Turhaan ei olla sylissä kuljetettu koskaan, vaan koitettu enemminkin kannustaa kulkemaan itse. Syliin hän kyllä on aina osannut pyytää, mutta kun on sinne päässyt, niin haluaa heti pois tai yleensä siihen viereiseen syliin. Vähän sellainen ikiliikkuja, joka ei vain malta rellottaa selällään. Nyt hän on sen verran muuttunut kasvaessaan, että sylikin jo alkaa kelvata välillä. Tämä meidän aamuhetki on yksi sellainen, jolloin hän istuu rauhassa,  juo maitoaan ja höpöttelee välillä omiaan, selostaa ja ihmettelee tv:n tapahtumia ja välillä vain makoilee rennosti jalkojaan heilutellen kainalossani. Näiden kahdenkeskisten, rauhallisten aamuhetkien jälkeen on mukava lähteä aamuaskareisiin, pukeutumaan, aamiaiselle ja sitä myöten töihin, kun mummi tai mummu saapuu hoitovuoroon. 

Eilisessä Hyvät ja Huonot Uutiset lähetyksessä oli Henkalla taas asiaa. Hän ihmetteli, miksi lapselle pitää lässyttää ja opettaa sanoja, jotka eivät ole suomea laisinkaan.
"Pestään hampit"
"Katso, hauva ulkona"
Älä koske siihen, se on poppa!"
Olen Henkan kanssa täysin samaa mieltä. Illalla meillä pestään hampaat. Hän rakastaa koiria, ei hauvoja. Ruoka voi olla kuumaa,  mutta poppaa se ei varmasti ole. Tässä nämä aika yleiset oudot sanamuunnokset, mitä minulla tuli mieleen. Varmasti niitä on monia monia muitakin..? Oletko sinä Henkan (ja minun) kanssa samaa vai eri mieltä? Onko teillä kotosalla jotain kivoja perinteitä viettää laatuaikaa ja ottaa pienistä hetkistä ilo irti? 

Mukavaa torstaita!