Itkin onnesta

Koko viikko on mennyt juosten aamusta iltaan, paikasta toiseen. Kaikki aika, mitä en ole ollut töissä, tai treeneissä, tai valmistautumassa treeneihin, olen juossut muilla keikkavalmisteluasioilla.Tiistaina kiertelin paniikin omaisesti kauppoja etsien vielä viime hetken vaatetus- ja rekvisiittatarpeita. Onnekseni myös kaiken löysin. Keskiviikko meni lauluharjoituksissa, lähinnä encorea treenatessa ja loppuviikko kenraaleissa.

Lauantaina herättiin sitten keikka-aamuun ja tohina oli melkoinen koko päivän. Joten eipä aikaakaan kun kello löi jo neljä, ja ensimmäinen esitys alkoi. Sali oli täyteen ammuttu! Lisätuoleja kannettiin varalta, kun näytti, että paikat ei edes riitä! Huippua! Ja esitys meni aivan nappiin, niin kuin meni seuraavakin esitys.

Täytyy sanoa, että en voisi ylpeämpi olla meidän porukasta. Aivan joka ikinen antoi kaikkensa lavalla. Kaikista huokui esiintymisen ilo ja tarinaan eläytyminen. Kyllä siinä tuli koko ihmisen tunnekirjo käytyä läpi. Enpä ole ennen lauluun niin kovasti eläytynyt, että itku tulee oikeasti...

Yleisöltä saatu palaute on ollut uskomatonta. Yleisössä naurettiin, laulettiin, itkettiin ja eläydyttiin tarinaan aivan niin kuin mekin lavalla. Osa on sanonut, että parasta, mitä Iso Ilo on koskaan tehnyt. Osa on sanonut, että parasta mitä on nähnyt tai kuullut yleensäkään pitkään aikaan.  Leevi-fanit ovat kommentoineet esityksemme tuoneen vanhoihin sanoituksiin aivan uusia ulottuvuuksia. Ensi kertaa Ilon lavalla nähneet olivat ällikällä lyötyjä.

Hektisen päivän ja sellaisen adrenaliinivirtauksen jälkeen oli takki niin sanotusti aika tyhjä. Syksystä asti on tehty enemmän ja vähemmän töitä tämän lauantain ja  tämän shown eteen. Ja nyt se raataminen palkittiin. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Mentiin keikan jälkeen vielä porukalla rentoutumaan, saunomaan ja lauleskelemaan eräälle huvilalle.

Vappupäivänä oli vielä toinen pikku-keikka Lasaretin vappulounaalla. Paikalle saapui ne, ketkä kynnelle kykenivät ja hoidettiin homma kotiin leppoisan iloisesti.... Hyvä päätös tälle viikonlopulle. Ja niin se vaan meni vappu kivasti taas ohi, niin etten edes ehtinyt tajuta, että on vappu (nimimerkillä en ole koskan tajunnut vapun tarkoitusta ja vastustan kaikkea vappuun liittyvää).

Koska muru joutui keikalle portsarin hommiin, niin valokuvaaja meiltä puuttui. Keikka on kyllä videoitu tavalliseen tapaan, että josko sieltä joku pätkä liikenisi tännekin jossain vaiheessa. Katsotaan...  Virallisia keikkakuvia on kuitenkin luvassa ensi viikon lopulla. Torstaina on seuraava keikka Torniossa ja se saadaan sitten filmille koko komeudessaan. Sitä odotellessa, hauskaa tulevaa viikkoa!

Kuvat: Iso Ilon promokuvia, kuvaaja Marjo Väisänen