28.7.2014

Terkkuja Istanbulista

Viime keskiviikkona lensimme Kaitsun kanssa Istanbuliin, Turkkiin. Reissu oli Iso Ilon festarimatka, jonne muut kuorolaiset olivat lentäneet jo maanantaina. Me menimme perässä, koska emme halunneet jättää pikkuista vielä koko viikoksi hoitoon. Menomatkan kokemuksena voisin sanoa, että Turkish Airlines yllätti positiivisesti palveluillaan ja tarjoiluillaan, jotka kaikki kuuluivat lennon hintaan. Sitä kun on täällä Suomessa tottunut, että lennon hinnalla et saa sitten mitään muuta, et edes kahvikupposta. 

Maahan päästyämme kehut sitten loppuvatkin. Tarkoituksemme oli mennä julkisilla kentältä hotellille, aivan kuten normaalistikin toimisimme. Kaverit kuitenkin viestittelivät, että tulkaa taksilla, pääsee satasella (paikallista rahaa) perille saakka. Koska meillä oli kiire, että ehtisimme näkemään kuorokisasta Iso Ilon osuuden, teimme työtä käskettyä. Tässä meni vikaan. Taksiin meno oli jo itsessään melkoista säätämistä, kun ei paikalliset puhu englantia ja taksari häsläsi siinä useamman asiakkaan kanssa. No, istuimme taksiin ja pyysimme Aasian puolelle ostoskeskuskseen, jossa kisa oli meneillään. Mies ajoi meidät lauttarantaan, otti hintaa saman verran kuin olisi mennyt koko matkasta ja jätti sinne. Sanoi lautan menevän suoraan ostarille ja maksavan viisi paikallista rahaa. Jotenkin siinä olimme niin hämmennyksissämme, että maksoimme vain kiltisti taksin (mitä ei olisi tietenkään pitänyt tehdä) ja nousimme pois. Lautta lähti nenän edestä ja jouduimme odottamaan puoli tuntia seuraavaa. Tämä tarkoitti siis sitä, että myöhästyisimme kisasta. Lautan saapuessa Aasian puolelle emme nähneet minkäänlaista ostaria. Lähdimme vain kävelemään eteenpäin, että katsotaan mitä vastaan tulee. Onneksemme vastaan tuli meidän hotelli aivan parin sadan metrin jälkeen. Menimme siis sinne, jätimme laukkumme ja kyselimme ostarin sijaintia. Joo, ei ollut aivan sataman vieressä. Hotellista saamiemme ohjeiden mukaan matkaa on noin kymmenen kilometriä ja taksilla parikymmentä minuuttia. Siinä vaiheessa ja siinä mielentilassa teimme päätöksen, että NO WAY! Hotellihuoneeseen lepäämään ja odottamaan muita takaisin. Illallisella, jonne muutkin saapuivat hienosti pronssimitalit mukanaan, alkoi fiilis olla jo hieman parempi.



Torstaina oli mahdollista lähteä kuorolle varatulla bussilla kiertämään moskeijoita ja tutustumaan basaarialueeseen. Teimme kuitenkin kaveripariskunnan kanssa päätöksen ajella lautalla Euroopan puolelle ja lähteä tutustumaan kaupunkiin omin nokkinemme. Moskeijat eivät niinkään nyt jaksaneet kiinnostaa ja basaarialueenkin olen nähnyt aikaisemmin. Olin valmiiksi ottanut selvää ostospaikoista ja ajelimmekin taksilla Istinye Parkiin, joka sijaitsi huomattavasti vauraammalla asuinalueella. Istinye Park oli jäätävän kokoinen ostoskeskus, jonne mentäessä autot tarkastettiin ja itse ostarin aulassa oli vielä turvatarkastus. Alueen pihapiirissä kiersivät reunoilla kaikki ökyliikkeet (Dior, Chanel, Vuitton, Fendi jne) ja sisällä vielä kolme valtavaa kerrosta liikkeitä joka lähtöön. 






Sielläpä se päivä sitten vierähtikin. Lähinnä kiertelimme meille huutelevia -70 % alennusmyyntejä ja muutamia hyviä löytöjä teimmekin. Jos olisimme alkaneet joka liikkeen kiertämään ja aikaa normaalihintaisiinkin tuhlaamaan, ei päivä olisi riittänyt. Miehet jaksoivat hetkellisesti olla seurana, mutta taisi "miesparkki" Corona-tarjoiluineen viedä voiton. Sopivan päivän valitsimme loppupeleissä shoppailuun, koska heti sinne päästyämme taivas räjähti, ukkonen jylisi ja vettä tuli kuin saavista kaataen monta tuntia. Tokikin hieman harmitti asuvalinta, joka aamulla tehtiin vain hiostavan kuumaa ilmaa ja sovituskopissa helppoa vaatteiden vaihtoa ajatellen. Oli "hieman" alipukeutunut olo hellehepenissä ja tukka pystyssä tällaisessa paikassa, jonne rikkaat ajoivat upeilla autoillaan punaiselle matolle jättäen menopelinsä piccolon hoteisiin shoppailun ajaksi. Pitkän päivän jälkeen ajoimme taksilla takaisin salmen rantaan ja menimme ravintolaan syömään ja nauttimaan maisemista.

Taksilla tuli siis ajettua kahteen kertaan, mutta ensimmäisestä kerrasta oppineena olimme tarkkoja, että mittari oli päällä ja lukemat siinä oikein. Eikä mitään ongelmia ollutkaan, mukavia ja rehtejä taksareita vain tavattiin sen ensimmäisen kontiaisen jälkeen. Ja näinhän sitä oppii. Ei tule varmasti toista kertaa elämässä, että ei taksiin mennessä tarkastaisi mittaria tai sopisi matkan hintaa ennakkoon.


Perjantaina suunnattiin bussilla kanavan rantaan ja siitä lähti muutaman tunnin risteily pitkin Bosborin salmea. Vaikka pilviä uhkasi kertyä ympärille ja jopa salamat välähtelivät, saimme kuitenkin nauttia aivan mahtavasta auringon paisteesta koko päivän. Kunnon bileet ja lomafiilis, poppi soi täysillä ja jengillä kova meno päällä. Laivalla oli siis vain tätä festareille osallistunutta porukkaa, kuoroja eri maista.



Risteilyn jälkeen pika pikaa suihkuun, syömään ja valmistautumaan viimeiseen (ja minulle siis  myös ensimmäiseen) keikkaan. Väsymys painoi päälle, mutta ei auttanut. Vartin päikkärit ehti ottaa, ne oli liian lyhyet, väsytti vain enemmän. Meidän setin jälkeen oli kello niin paljon ja takana jo useampi lyhyesti nukuttu yö, joten ei muuta kuin kebabin kautta nukkumaan. Seuraavana aamuna lähtö kotiin ja ikävä pirpanaakin oli jo melkoinen. Ajatttelin, että kotimatka tulee nopeammin, kun menee heti nukkumaan eikä jää enää kukkumaan.

Mitäs me tällä reissulla opimme?
 - Suosi edelleen julkisia. Mikäli joudut turvautumaan taksiin, varmista aina hinta / taksamittarin olemassaolo

Mitäs me tällä reissulla ihmettelimme?
 -  Miten voi kielitaito ja ymmärrys olla maassa niin huono...
 - Miten kaikki krääsänmyyntikaupat voi pysyä hengissä, kun niitä on tuhansia ja jokaisessa on samat setit(shitit) myynnissä ja väkeä töissä varmasti enemmän kuin päivän aikana asiakkaita... Sama homma ravintoloissa. Yhtä ruokailijaa kohden oli kolme tarjoilijaa. Entäs sitten ruusutarha. Jokaisella ruusulla oli oma hoitaja.

Menisinkö uudelleen?
 - Mahdollisesti. Iso kaupunki, jonne jäi varmasti aivan mielettömästi vielä nähtävää. En kuitenkaan vähään aikaan, kysykää kymmenen vuoden päästä uudelleen. Ja majoittuisin ehdottomasti Euroopan puolelle.

Mutta kaiken kaikkiaan huippu reissu, olihan siellä niin hyvää seuraa! Kiitos kaikille matkakumppaneille. Seuraavaa reissua odotellessa. 

16.7.2014

Kevyttä

Samalla rennolla hellevaatelinjalla on jatkettu tämäkin päivä, vaikka aamupäivän töissä kävinkin. Kesällä on kiva, kun ei tarvitse miettiä senkään vertaa, että mitä sinne toimistolle päällensä laittaa, ei siellä ole ketään kuitenkaan koko talossa. Tällainen asu on mieleeni helteisille vapaapäiville, lomamatkoille ja vaikka festareille. Harmi vain, että löysin tämän niin mainion nahkaisen festarilaukun vasta Kaustisen keikan jälkeen. Juuri tämä sieltä matkalaukusta puuttui! Ja voin sanoa, että laukku oli iso ja täynnä tavaraa. On se vain kumma, että pakkaamaan sitä ei opi, ei sitten millään. Tai kyllähän minä osaan pakata ja tiedän, mitä laukkuun kannattaa laittaa. Ongelma on se, että en vain pysty enkä kykene tietämään jo kotona, että mitä haluan reissussa päälleni laittaa. Mistä ihmeestä sitä voi tietää minkälainen fiilis siellä on missäkin tilanteessa? Sitä paitsi jos mies kantoi varastosta isoimman laukun kahden yön festarireissua varten, niin samahan se oli pakata täyteen, kun kerran autolla mentiin. Saman tilan laukku veisi tyhjänäkin, ja silloinhan se olisi hukkatilaa, suorastaan auton tavaratilan väärinkäyttöä. No, ensi viikolla pitäisi taas osata pakata. Katsotaanpa taas miten ämmän käy.

Kiitos vain kotijumpan voin taas jo käyttää tiukempiakin toppeja. Kroppa alkaa hiljalleen palata uomiinsa. Paljon on vielä matkaa, mutta tyytyväinen saa olla näinkin nopeisiin tuloksiin. Eihän se vaatinut kuin aloittamisen, jatkaminen on aina helppoa. -4,5 kiloa nyt pudotettuna ja jälkeen-kuvat näyttävät jo aivan eriltä kuin ennen-otokset. Tästä on hyvä jatkaa.

Laukku: Pieces (Mick's)
Hame: Vero Moda

15.7.2014

Hellettä ja haaremihousua

Kesämoit kaikille! Pikainen tervehdys täältä helteisestä Oulusta. Viikonloppu mentiin pää kolmentena jalkana Kaustisella Iso Ilon kanssa ja vietettiin siinä samalla oikein kunnon tyttöjen reissu. Että oli mukavaa. Neljä mieletöntä keikkaa, aivan pakahduttava helle ja auringonpaiste, maailman parasta huoneseuraa, Lambruscoa ja mahtavaa musaa koko viikonloppu pullollaan. Varmasti tuli taas muutama lisävuosi hankittua vain ja ainoastaan naurun voimalla. 

Vaikka reissut on kivoja, ihana oli sunnuntaina palata kotiin. Ikävä oli tietenkin melkoinen. Mutta hyvinhän täällä isi ja pirpula oli pärjäilleet ja sain toki puhelimen välityksellä monia valokuvia ja videon pätkiä viikonlopun aikana ikävää hellittämään. Tai liekkö se vain kasvoi niitä nähtyäni... Nyt onkin sitten kaksi päivää puuhattu vain tytön kanssa tyttöjen juttuja; käyty shoppailemassa, lounastreffeillä, iso-mummolla vieraisilla ja höpötelty kotosalla. 

Ennen viikonloppua ale-haukkana kaupoissa pyöriessäni löysin (normaalihintaisena tietenkin) KappAhlista ihanat lökö-haaremihousut. Näiden ostamista ei tarvinnut miettiä yhtään, vaikka olinkin ale-ostoksilla ja periaatehan on, että silloin ei normihintaista osteta. Näillä mennään tänä kesänä vielä moni muukin reissu; näillä jaksaa istua niin autossa kuin koneessakin, ei purista eikä hiosta. 

Mutta mitenkäs siellä on hellepäivät sujuneet? 

Toppi: Seppälä  / Housut: KappAhl  / Laukku: Furla (viime kesän aleostos / malli Tribe Tote)

9.7.2014

Jatkuva kaaos



On se kyllä kumma, että vaikka kuin keittiötä siivoaa, niin se on hetkessä taas sekaisin. Tuntuu kuin en enää muuta tekisikään kotona ollessani kuin täytän tai tyhjennän astianpesukonetta. Paitsi silloin kun täytän tai tyhjennän pyykkikonetta... Pitänee napata aina siivouksen jälkeen kuva köökistä muistutuksena siitä, että se voi olla siistikin. Respektiä vain suurperheiden äideille! Kuin te sen teette? Omalta osaltaan tietenkään ei auta esimerkiksi se, että aamulla keittää kahvit ilman että laittaa pannua alle... Tällähän jo pikku askaretta saa aikaiseksi ennen kuin pääsee nauttimaan aamiaisesta. Onneksi tässä helteessä kaikki kotihommat käy kunnon treenistä.

8.7.2014

Hyvin tuhlattu 6,99 euroa





Ensimmäistä kertaa oli "tarvetta" mennä Ikean reissulla tonkimaan lastentavarapuolta. Tai en nyt tarpeesta tiedä, mutta halu kuitenkin tarkastaa kyseisen puljun tarjonta pikku pirpulan varalle. Siellä sitten törmäsin tähän lasten kylpyammeeseen, eli punkkaan, niin kuin minun nuoruudessani meillä päin sanottiin. Vaikka meillä on kotosalla varastossa jo yksi Orthexin amme odottamassa, oli tämä niin paljon paremman oloinen, että se oli pakko ostaa. Ja paljon parempihan se olikin. Orthexin ammehan on  jopa surullisen kuuluisa siitä, että siinä ei voi istua liukastumatta ja umplahtamatta veteen, se on hankala kaataa tyhjäksi, mutta kuitenkin se keikahtaa nurin helposti. Ja aina jostain kumman syystä sitä vain on ihmiset ostaneet. 

Ikean amme on ensinnäkin huomattavasti paremman muotoinen; sivut ovat pystymmässä ja niihin voi nojata kellahtamatta heti selälleen. Amme vie muotonsa vuoksi myös vähemmän säilytystilaa ja on muutenkin silmään kivemman näköinen. Tässä mallissa on myös pohjassa liukuesteet, joten pikku pylly tai pikku jalat eivät liukastele altaassa. Liukuesto on myös ammeen ulkopohjassa ja amme pysyy täten paikoillaan, vaikka siinä vähän keikkuisikin. Tämäkin neito on koko ajan nousemassa pystyyn ja nojailee reunoihin, mutta niin vain pysyy amme tiukasti lattiassa. Aivan loistavasti tuhlattu 6,99 euroa ajatellen, että Orthexin "käyttökelvoton" malli maksaa kaksi kertaa enemmän. 

7.7.2014

Kaislikossa suhisi


Helteisen päivän alkuillasta käytiin kävelyllä meren rannalla, jossa varpaitaan liotteli muutkin kuin ihmiset. Juuri kun olimme kävelemässä polkua pitkin hiekalta veteen, alkoi kaislikosta kuulua melkoista metakkaaa. Ensin ajattelin että joku järjetön lintuparvi tekee lähtöä, mutta sitten näin ison pään ja korvat korkeiden kaislojen lomasta. Töminä jatkui ohitsemme kohti rantaa ja sitten pölähti hirvi näkyviin. Se juoksi aivan kaistapäisenä edestämme rantaviivaa pitkin ja hävisi taas kaislikkoon. Minäkin vain toljotin ja huusin, että missä kamera, kunnes tajusin että se on kädessäni. Yhden paniikinomaisen räpsyn sain aikaiseksi ennen kuin tämä uljas olento katosi näkyvistä. Huh, onneksi ei ketään ollut alla. Loppuaika meni rauhallisesti pikkuisia varpaita liotellen ensimmäistä kertaa merivedessä. 

3.7.2014

Fokus portaikkoon

Olen joskus kauan sitten ostanut hetken mielijohteesta palan Marimekon Fokus-kangasta. Kangas on ollut välillä mallattuna keittiön pöydälläkin liinan virkaa toimittamassa, mutta siihen tarkoitukseen se oli liian pieni. Sittemmin kangas on majaillut kaapin perukoilla ja väliin unohtunut kokonaan. 

Eräänä iltana, kun muutenkin mietimme kovasti sisustusjuttuja, kävelin portaikkoon tarkoituksena mennä yläkertaan. Pysähdyin tyhjänä möllöttävän seinän kohdalle, jonka keskellä on huoltotarkoituksia varten jätetty, remontin aikana tehty luukku. Tuijotin luukkua ja mietin, että voisiko tässä olla jotain kivempaakin katseltavaa. Huikkasin murulle alakertaan, että laitetaanko se Marimekon kangaspala tähän näin. Ja niin sitä sitten mallattin ja mitattiin, ja seuraavana päivänä Kaitsu teki sille kehyksen. 

Portaikko sai kertaheitolla uutta ilmettä ja kontrastia. Taulu näkyy portaista kivasti ruokapöytään ja eteiseen, eikä ole pöllömmän näköinen yläkerrasta päin katsottunakaan. Kuvio muistuttaa hauskasti jopa portaikon katossa olevan akustiikkalevyn reikäkuviota. Yläkerran Rami on muuttanut näköjään makkarista portaikkoon vahtimaan kulkua. En tiedä miten se siihen on ilmestynyt, varmaan tipahtanut joltain kädestä... Rami kiinnostaa kuitenkin neitiä sen verran paljon siinä ohikulkiessa, että muuttanee piakkoin hänen unikaverikseen. 

Ei muuta kuin kauniita unia ja hyvää yötä.