5.3.2015

Ikikyynel

Tytöllä on ollut koko pienen ikänsä vaiva rähmivästä ja vuotavasta silmästä. Jokaisella neuvolakäynnillä tätä aihetta on aina sivuttu, mutta alle yksivuotiaille lapsille toimenpiteitä harvemmin tehdään. Yksivuotisneuvolassa sitten puhuttiin taas asiasta ja olimme neuvolan tätimme kanssa samaa mieltä, että lähetteen voisi silmäpuolelle laittaa. No, minähän en sitten ollut tajunnut, että lähete olikin suoraan toimenpiteesen. Minä kuvittelin vielä tulevan kutsun jollekin silmäekspertille, joka vahvistaa tämän ajatuksemme siitä, että toimenpide on tarpeen. Sitten yhtäkkiä minulle soitettiin muutama viikko sitten, että olisi peruutusaika silmäpolilla toimenpiteeseen. Aika olisi ollut seuraavana päivänä ja paniikkihan se sitten iski. Onko se tarpeen? Minkälainen toimenpide se oikein on? Tyttö on niin kovin pienikin vielä... Nukutuksessahan se tehdään. Kieltäydyimme ajasta sillä kertaa, mutta asia oli tutkittava ennen seuraavaa soittoa. Ja tässä arjen hötökässä ole taas mitään muuta saanut aikaiseksi, kuin soiton neuvolaan. Siellä meidän ihanaakin ihanampi neuvolan täti vakuutteli, että toimenpide on niin helppo ja nopea, että hän ei asiaa edes miettisi. Helpottaisi tyttelin elämää kovasti. Mutta on se jotenkin niin hurja ajatus. Siksi kysynkin, että onko kenellekään teistä kokemusta lapselle tehtävästä kyyneltien toimenpiteestä. Välillä silmä vaikutti jo paremmalta ja kuvittelimme selviävämme ilman sairaalakäyntiä. Kyllä se kuitenkin tasaisin väliajoin vaivaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vakuuttakaa minut siitä, minkä jo itsekin oikeasti tiedän, en vain osaa sanoa sitä ääneen. 


1.3.2015

Perhepotretteja ja masukuvia

Eilen oli kyllä ihan mieletön päivä. Rauhallisen aamiaisen jälkeen nappasin kameralaukun kainaloon ja suuntasin rakkaiden ystävien luokse ikuistamaan huhtikuun tulokasta ja samalla napattiin muutamia perhepotrettejakin. Voi että se aina jännittää saako sitä otettua toista osapuolta miellyttäviä kuvia. No, hauskaa meillä ainakin oli ja kuvatessa tuli niin kuuma, että oli kuin treenin olisi heittänyt samalla. Aktiivisuusranneke ranteessani kiitti ja kumarsi. 



Kauniista malleistahan ei oikein huonoa kuvaa tahdo saada.





Illan kruunasi vielä treffit toisen bestiksen kanssa Teatteri Riossa suosikki koomikostamme, Niko Kivelästä nauttien. Ei pettänyt Niko tälläkään kertaa, huippu show. Mutta mikä siinä on, että vakiona yleisössä on aina se jurpo (tai useampikin), joiden mielestä kännissä koomikolle typeryyksien huutelu ja esitykseen "osallistuminen" on hirveän hauskaa? Tällä kertaa nämä polttareita viettävät idiootit olivat vielä valitettavasti vieressämme. Ei riittänyt, että piti Nikolle huudella, piti myös hoitaa puheluita esityksen aikana kovaäänisesti. Ihan käsittämätöntä käytöstä. Noo, mutta loppupeleissä tämäkään ei meiden tunnelmaa latistanut, vaan ilta oli kaikin puolin onnistunut. Se oli jopa niin onnistunut, ettei edes aamulla tarvinnut katua lähteneensä. Täysin pirteä mamma nousi aamulla lakanoiden välistä ja jatkoa viikonlopun viettoa. Että mukavaa sunnuntain jatkoa vain sinnekin. 

24.2.2015

Maailman helpoin ja maukkain leipänen

Askel askeleelta ollaan siirrytty niin parempaan ruokavalioon kuin säännöllisempiin ruoka-aikoihinkin. Myös liikunnan ilosta olen yrittänyt ottaa kiireen keskeltä koppia ja saada hiljalleen rakennettua säännöllisemmän ja terveemmän arjen. Tässä nyt on monia asioita huomioitavana, mutta olen laittanut päätavoitteet vain varovaisesti mieleni sopukkaan muistiin ja keskittynyt aluksi pieniin askeliin ja motivaation ylläpitämiseen. Liian kovia tavoitteita kun alkaa heti alusta saakka asettamaan ja varsinkin jos sen tekee tiukalla aikataululla, niin siinä ei käy kuin köpelösti.

Alkutavoite on saada opittua taas syömään kuusi kertaa päivässä, säännöllisin ajoin ja pienin annoksin. Aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala pitäisi saada päivärytmiin mahtumaan. Se ei tosiaankaan ole mahdotonta, sillä on se tehty ennenkin. Siihen oppii kyllä nopeasti ja kohta osaa jo syödä vähän, kun on sen aika, vaikka ei nälkä olekaan. 

Olen tässä samalla myös intoutunut tekemään muutamia karppi-suosikkejani. Hetkessä valmistuvat herkulliset juustoleipäset pääsivät tänäänkin iltapalapöytään. Lämpimänä nauttiessa ei päälle tarvitse kuin vähän voita tai margariinia ja kaveriksi lasin maitoa. Leipäsiin tulee 2 munaa, 2 dl juustoraastetta, 1,5 dl mantelijauhoja ja noin 1 tl leivinjauhetta. Meillä loppui pari päivää sitten mantelijauhot, joten kaivoin kaapista korviketta ja tein varsin testimielessä ruisjauhoista. Hyvää tuli niinkin. Saanpahan kulutettua jauhopussin pois kaapista tilaa viemästä. Jotain 230 astetta uuniin (tai sinne päin) ja jonkin aikaa, ei mene kauan. Näitä voi tehdä leipinä, tai kuten minä (laiskana) levittäen vain taikinan pellille yhdeksi leikattavaksi palaksi. 





Perheen pieninkin on tykästynyt näihin leipäsiin aivan yhtä lailla. Meillä tuntuu muutenkin olevan kovasti samoja herkkuruokia neidin kanssa. Mummu teki hänelle tänään pikkulihakastiketta, joka upposi ääntä nopeammin, aivan kuten minulla pienenä. Pikkulihakastike on siis minun antama nimi jauheliha(=pikkuliha)kastikkeelle, joka tehdään valkokastikkeeseen. Näin äitini sen aikoinaan teki, ja näin minä aion sen jatkossa lapselleni tarjota. Pikkulihakastike ja rössypotut, siinä oli minun herkut. Äitin tekemänä tietenkin.

Mikä kotiruoka oli sinun herkkua lapsena, tai nyt?