31.10.2014

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa

Pääsimme Kaitsun kanssa keskiviikkona treffeille ja kävimme testaamassa Ravintola Virran, eli a la carte ravintolan Hotelli Lasaretin yhteydessä. Täytyy myöntää, etten edes tiennyt Lasaretissa olevan tällaista ravintolaa, vaan jotenkin sen Lasaretin on aina mieltänyt vain hotelliksi sekä kokous- ja juhlatilaksi. Onneksi kuitenkin saimme vinkin ja suosituksen tästä paikasta ja kävimme tutustumassa. En nimittäin voisi enempää kehua syömäämme ruokaa ja saamaamme palvelua. 

Ravintola Virrassa haluamme tarjota Teille aitoa ruokaa käyttämällä mahdollisuuksien ja saatavuuden mukaan paikallisia ja kotimaisia raaka-aineita. Lähtökohtana pidämme sesongin raaka-aineiden esille tuomista kansainvälisellä vivahteella. On vaikea mitata, kuinka paljon resepteissä on ranskalaisia, venäläisiä tai italialaisia vaikutteita. Mutta ainakin tämä voidaan sanoa: keittiömme on oululainen ja suomalainen – se on oma ja aito.

Vuoden 2010 alussa liityimme Portaat Luomuun -ohjelmaan, jonka myötä hyödynnämme entistä enemmän puhtaita luomuraaka-aineita. Olemme yksi Taste of Finland – ravintoloista. Oulu Menussa tuomme esille paikallista pohjoispohjanmaalaista ruokakulttuuria ja alueen laadukkaita raaka-aineita omalla maukkaalla tavallamme.

Suhtaudumme työhömme kunnianhimoisesti, ja sen ovat huomanneet muutkin. Yksi arvokas etappi saavutettiin, kun Confrérie de la Chaîne des Rôtisseurs myönsi vuonna 2007 Lasaretille järjestön kilvet osoituksena siitä, että olemme panostaneet kulinaarisiin iloihin. (lainaus Lasaretin kotisivuilta)







Ruokavalintamme oli tällä kertaa täysin identtiset. Alkupalaksi otimme Savuhaukitoastit, joka sisälsi myös mätismetanaa ja punasipulia. Annos oli jo niin kaunista katseltavaa, ettei sitä meinannut raaskia syödä laisinkaan. Maku oli niin hyvä, että kyselin tarjoilijalta josko olisin saanut muutaman annoksen vielä kotiin viemisiksikin. 






Pääruokana nautimme härän marmorifileepihviä, lakritsakastiketta sekä kermaan muhennettua perunaa ja kukkakaalia. Lakritsikastike oli hyvää, lakritsin maku tuli jännästi jälkimakuna hetken pureskeltua. Pihvi oli mureaa ja täydellisesti paistettu (minä kun haluan pihvini vähän enemmän kypsänä kuin medium ja vielä ei ole moni muu Kaitsun lisäksi sitä onnistunut oikein paistamaan). Ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli leivän pala, jolla olisi saanut kaapia lopun kastikkeen lautaselta (kun ei sitä kehdannut nuollakaan). 


Jälkiruokana nautimme kahvin kanssa lakkaparfaitit suolatoffeen ja filolaskun kera. Ihanan paksusta toffeesta tuli aivan lapsuus mieleen, kun itse tyttöjen kanssa toffeeta keittelimme. Suola toffeen pinnalla oli loistava lisä. Kaitsukin, joka ei ole makean tai jälkiruokien ystävä, oli täysin myyty. Saimme vielä lopuksi keittiön itse tekemää chili-suola-suklaata makupalaksi. Kyllä oli vatsat pullollaan ja hyvä mieli kotiin palatessa. Kiitos myös ihanalle ja ystävälliselle tarjoilijallemme, joka ei vain kantanut ruokaa pöytään, vaan kertoi myös sen alkuperästä. Vielä kun ravintolan yhdeksänkymmentäluvulle jäänyttä sisustusta hieman päivitettäisiin tähän päivään, antaisin paikalle täyden kympin. 

Siinäpä oli meidän arvio. Käykää toki itse testaamassa. A la carte lista vaihtuu kuulemmamme mukaan neljä kertaa vuodessa ja isänpäivänä näytti olevan kattava ja herkullisen oloinen lounas tarjolla klo 12-15.  

29.10.2014

Amsterdam, aina vain ihana

Saavuimme Amsterdamiin torstaina alkuillasta. Lentoaika Helsingistä Amsterdamiin on reilu kaksi tuntia ja vaihto Helsingissä sekä mennessä että tullessa oli tasan tunti. Amsterdam on siis oikein mukavan matkan päässä täältä Oulustakin lähdettäessä. Amsterdamin kentällä oli kaikki tehty turistille helpoksi. Aulasta löytyi heti kätevästi junalippuautomaatti, joka opasti lipun ostossa: ”Do you want to go to Amsterdam City?” YES. Hinnaksi tuli kolmelta naiselta 15 euroa, junia meni koko ajan ja matka kesti noin vartin. Amsterdamin asemalta kävelimme hotellille reilun kilometrin matkan.

Hotellimme oli paraatipaikalla aivan ostoskatujen läheisyydessä. Siitä oli myös lyhyt matka muihin nähtävyyksiin kuten Punaisille Lyhdyille, Anne Frankin talolle, Damin aukiolle jne. Hotelli oli pieni ja vanha kolmekerroksinen kaupunkihotelli, jossa oli mukava tunnelma. Jyrkät plyyshillä päällystetyt portaat nousivat huoneisiin ja matkalaukun kanssa, ilman kantajaa matkassa sai olla onnellinen, että huoneemme oli ensimmäisessä kerroksessa. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja saimmekin hyviä tipsejä jo heti sisäänkirjautumisen yhteydessä. Huone oli pieni, mutta jotenkin tosi soma. Pitsiverhojen lomasta avautui maisema kanaalin varteen. 





Heitimme hotellille päästyämme vain laukut huoneeseen ja lähdimme heti etsimään lähi-pubia. Siellähän se ilta sitten vierähti keskustellen kaikesta maan ja taivaan välillä, kuten jo eilen vihjasinkin. Aamulla oli hieman unihiekkaa silmissä ja aamiaisen jälkeen piti käydä vielä pikku unilla ennen kaupungille lähtöä. Perjantaina sataa tihkutti vettä oikeastaan koko päivän, mutta eipä se menoa haitannut. Eihän tässä sokerista olla tehty ja satikoita myytiin joka kadun kulmassa. Hotellilta kävelimme ensin kukkatorille ihastelemaan tulppaanien väriloistetta ja ostamaan satikat todetaksemme vain kaupoissa pyöriessämme, että ostos oli täysin turha. Kahvien ja pannukakkujen jälkeen siirryimme Kalverstraatin ostoskadulle. 







Muutaman tunnin kuluttua olimme valmiit syömään ja jostain syystä kaikilla teki mieli sushia. Poikkesimme pois Kalverstraatilta ja etsimme käsiimme sushi-paikan, joka löytyikin miltei heti seuraavalta kadulta. Paikka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Voi veljet että oli hyvää. Olikohan parasta sushia, mitä olen koskaan syönyt...


Loppupäivä ja seuraava päiväkin osittain meni sitten ostoskatua kolutessa. Se on aivan valtava paikka, eikä sitä ehdi millään käymään kahdessa päivässä läpi. Väsymys koko shoppailuun iski lopulta kovaa jossain vaiheessa lauantaipäivää. Kävimme vielä pikavisiitin De Bijenkorfissa, mutta koska emme löytäneet etsimäämme, jatkoimme matkaa ja lähdimme kiertämään kaupunkia toisaalle. Kävimme syömässä lounaan aivan mahtavan hyvässä kreikkalaisessa, jossa söin eittämättä parasta fetaa, jota olen koskaan saanut. Tämän jälkeen samoiltiin vielä pitkin kanaalinvarsia. Kävelimme myös Anne Frankin talon ohi. Otin kuvan talon ovesta sekä puolen kilometrin jonosta sitä kohti. Se riitti meille siitä nähtävyydestä.





Lauantai-iltana kävimme myös Punaisten lyhtyjen alueella katsastamassa markkinat. Kyllähän meitä meinasi huvittaa, kun huomasimme kohta katselevamme tyttöjä näyteikkunoissa kuin ostoaikeissa konsanaan. Kunnon ikkunashoppailua sanon minä. Ilta vietettiin pubeissa kierrellen, kunnes väsymys lopulta iski ja lähdimme valmistautumaan kotimatkaan. Sunnuntaina sitten aamiaisen jälkeen taksiin ja kohti lentokenttää tekemään viimeiset tuliaisostokset ennen paluulentoa. 

Ja en, en vieläkään saanut tästä kaupungista tarpeekseni. Amsterdam, me näemme vielä! 

28.10.2014

Giltsit Amsterdamissa

Ensin ajattelin kirjoittaa vain yhden jutun tästä reissusta, mutta kuten tästäkin jutusta käy ilmi, suunnitelmat on tehty muutettaviksi. On noita kuvia (ja asiaakin) kuitenkin sen verran paljon, joten jaetaanpa vähän osiin. 



Lähdimme siis reissuun vanhalla kaveriporukalla, ja vanhalla tarkoita tietenkin ystävyytemme kestoa, en suinkaan ikäämme. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä piti olla matkalla neljä, mutta yksi joutui passaamaan tämän reissun. Emme ole olleet tällä porukalla Suomen hiihtokeskuksia kauempana reissussa, vaikka olemme olleet ystäviä jo kuusi vuotiaista lähtien. Miettikää, 6 vee! Se oli 30 vuotta sitten, kun ensimmäisen näistä neidoista tapasin.


En voisi olla iloisempi ensinnäkin tämän reissun toteutumisesta (vihdoinkin.. on tätä monesti mietitty) ja siitä kuinka loistavasti se meni. Olen kyllä monesti ollut reissussa tyttökaverin kanssa kahdestaan, mutta en ole koskaan ollut useamman kaverin kanssa yhdessä. En myöskään ole ennen ollut kaupunkilomalla, vaan aikaisemmin on tyttöjen lomat kohdistuneet aina jollekin aurinkorannalle. Tänä päivänä en kyllä olisikaan valmis lähtemään pois kotoa ilman muuta perhettä niin pitkäksi aikaa. Pidennetty viikonloppu shoppailun merkeissä on tosi jees. Sen kolme yötä kyllä kestää ilman kullan kainaloa ja tyttelin höpötyksiä.


Jos matkaan lähtee useampi ihminen kuin yksi, voisi kuvitella että konflikteja syntyy helpommin kuin oman itsensä seurassa. Luulisi, että aina on joku, joka halua mennä eri paikkaan kuin muut. Ainakaan tällä porukalla ei kyllä sellaisia ongelmia ollut, enkä kyllä ajatellutkaan sellaisia tulevan. Mehän olimme lomalla. Se tarkoittaa sitä, että ei ole aikataulua eikä ohjelmaa. Ja nekin vähäiset ajatukset, joita heitimme ilmoille ennen lomaa, meni sujuvasti vaihtoon viikonlopun aikana. Suunnitelmathan on tehty muutettaviksi.


Parasta antia reissussa oli ehdottomasti se, että päästiin juoruaman tyttöjen juttuja kuin ennen vanhaan konsanaan. Ensimmäisenä pubi-iltana saimme vuoron perään nauraa käkättää ja itkeä silmät päästämme. Saimme päästää ulos kaiken, mitä mielessä oli ja jopa sellaista, mitä ei ollut ajatellut mielessä olevankaan. Vaikka seurauksena illasta olikin väsynyt olo ja hienoinen pääkipu seuraavana aamuna, oli se todellakin sen arvoista. Sitä paitsi koska olimme lomalla, ei meillä ollut kiire mihinkään. Aamiaisen jälkeen saattoi mennä vielä pikku tirsoille, ennen kuin lähdimme kahlaamaan ostoskatujen antimia.


Rakastamme Kaitsun kanssa matkustamista ja teemme sitä todellakin mielellään yhdessä. Kuitenkin olen sitä mieltä nyt entistä enemmän kuin koskaan, että näitä tyttöjen reissujakin tarvitaan ehdottomasti väliin. Minä, joka olen ilman oikeita sisaruksia elänyt, olen saanut muutamista ystävistäni siskon korvikkeita. Ilman näitä naisia en elämässäni pärjäisi ja se pitää myös muistaa heille kertoa ja osoittaa, viettää heidän kanssa aikaa ja tehdä tällaisia kivoja tempauksia.


Niinpä, kiitos rakkaat siskot tästä mielettömästä matkasta! Olette rakkaita! Seuraavaa retkeä ja seikkailua odotellessa.