19.12.2014

Näkymiä

Nyt herää unisimmatkin silmät heti alakertaan tullessa, kun portaikosta avautuu näinkin valoisat näkymät(toki vaatii valojen päälle laittamista ensin). Vaaleammat matot sekä olo- että työhuoneessa tekevät ihmeitä kaamoksen keskellä. Luonto hyökkäsi sisään, kun kuusi kannettiin omalle paikalleen eilen illalla ja sitä olen tässä pikku hiljaa koristellut juhlakuntoon. Kuusen tuoksu on huumaava. Kuusetta on menty meillä jo monta vuotta, mutta nyt oli sen aika taas palata jouluperinteisiimme. Meille molemmille oli aivan itsestään selvyys, että kuusi on aito. Muovikuusetkin voivat olla kauniita ja jopa aidon näköisiä, mutta ei niihin tuoksua saa, ei sitten millään. Ja varisevat neulaset, nehän vain kuuluvat asiaan.

Tänään ties monennettako kertaa joulukaupoissa pyöriessäni ihmettelin kaverille ääneen, että mikä mua oikein vaivaa... Normaalisti en ole joulukuussa suostunut enää kaupoille lähtemään lainkaan. Jos hyvä tuuri on käyny, olen saanut delegoitua ruokaostoksetkin Kaitsulle ja säästynyt siltäkin keikalta. Nyt olen hakemassa milloin mitäkin, tänään Hemtexiltä pellavaliinaa joulupöytään. Ja siis mikä tästä tekee kerrassaan outoa, jopa huolestuttvaa; täysin tyytyväisenä olen tungoksessa ja joululaulurallatuksessa kulkenut... Onko se nyt jotenkin salakavalasti tapahtumassa? Voiko tämä olla sitä? Ei kait... minusta vain ole tulossa... j-o-u-l-u-i-h-m-i-n-e-n1? 

18.12.2014

Kompensointia vai parantumaton tauti

Mitä tapahtuu, kun ihminen, joka on vuosikaudet elänyt ilman mattoja, saa käsiinsä yhden kivan maton? Huomaako hän virheensä alta aikayksikön ja palaa takaisin matottomaan elämään ja imuroinnin helppouteen? Vai huomaako hän elämäänsä kehkeytyneen lumipalloefektin, jonka myötä talo täyttyy hiljelleen ihanista matoista eikä loppua näy. Ja jos näin tapahtuu, niin mistä se johtuu... Onko se kaikkien näiden menneiden ja matottomien vuosien kompensointia vai onko tälle kyseiselle ihmiselle vain puhjennut parantumaton tauti? 

Jos tuosta yllä olevasta tekstistä ja sitä edeltävästä kuvasta ei vielä pystynyt päättelemään, niin voin kertoa, että meille on tullut uusi matto. Annon Oras huuteli minulle Kodin Ykkösen matto-osastolta ja kun eräänä päivänä sinne aivan muissa asioissa mennessä huomasin kaikkien mattojen olevan -30 % alennuksessa, lähti tämä ihanuus kanssani kotiin. Tai no, ei se nyt aivan noin yksioikoisesti mennyt (vaati pientä säätöä, maton varaamista ja Kaitsun myymälään houkuttelua Plussa-korttinsa kanssa), mutta lopputulos oli kuitenkin sama. 

Samalla siirtyi Linie Designin Asko-matto työhuoneeseen ja työhuoneesta puolestaan Ikean ja Elloksen mustasävyisemmät matot yläkertaan. Tämä oli hyvä liikku. Illan vain tuijottelin ihastuneena heti kertaheitolla valaistuneita huoneita alakerrassa. Annon matto toi olkkariin aivan uutta valoa ja kirkkautta, kun taas Asko vaalensi työhuoneen yleisilmettä huomattavasti. Palataan työhuoneeseen vielä erikseen myöhemmin. Nyt minulla on kuusi olkkarin nurkassa ja alan häärimään sen kimpussa.

Ps. Mistä johtuu, että niinkin pieni asia, kuin pöydälle unohtunut kaukosäädin tekee kuvasta (ainakin omaan silmään) melkeinpä julkaisukelvottoman? Aika yleinenhän se vempele taitaa olohuoneissa olla. Etten jopa sanoisi sinne kuuluvan. Mutta nää nyt on näitä juttuja... Mukavaa illan jatkoa. 

16.12.2014

Kun kissa on poissa

Niin hiiret hyppivät pöydillä. Niinhän sitä sanotaan... No tässä tapauksessa oli isi pois ja me tytöt ei hypitty pöydillä, vaan harjoiteltiin kävelemään talvikengillä. On nimittäin ollut havaittavissa sellainen suolapatsas-ilmiö aina toppapuvun ja kenkien pukemisen jälkeen. Kävelytaito on unohtunu siinä samassa sekunnissa ja pikku-tyttö on kuin tönkkösuolattu muikku. Mutta ei mennyt kauan, kun pikku pölkyt jo hoksasivat miten kengissä liikutaan. Lopulta mentiin jo lujaa ja äitin kännykkä kädessä, kuin vanha tekijä konsanaan. 







Joku kumma kiire ja härdelli on vallinnut täällä jo useamman viikon, vaikka joulun eteen ei tässä talossa ainakaan ole vielä laitettu tikkua ristiin. Tänään ilmestyi kuusi kotiin, ja pääsen kohta ihmettelemään riittävätkö tekemäni koristeet, vai joudunko turvautumaan ostokoristeisiinkin. Nythän noita jo saakin alennuksella ainakin osasta paikoista. En suostu ostamaan joulukoristeita normaalihinnalla koskaan. Yleensä ostankin joka joulun alesta jotain pientä kivaa seuraavia jouluja ajatellen. 

Jospa tässä blogin suhteenkin vähän aktivoituisi, kun saa täällä kotia enemmän "juhlakuntoon" ja muut (eli työ) kiireet vähän hellittää. Ehkä olen aktiivinen joulun aikaan ja välipäivinä, ehkä en. Ehkä panen koko koneen kiinni ja syön vain suklaata, ehkä en. Ei voi vielä tietää, sinne on niin pitkä aika.

Mukavaa illan jatkoa!