28.10.2014

Giltsit Amsterdamissa

Ensin ajattelin kirjoittaa vain yhden jutun tästä reissusta, mutta kuten tästäkin jutusta käy ilmi, suunnitelmat on tehty muutettaviksi. On noita kuvia (ja asiaakin) kuitenkin sen verran paljon, joten jaetaanpa vähän osiin. 



Lähdimme siis reissuun vanhalla kaveriporukalla, ja vanhalla tarkoita tietenkin ystävyytemme kestoa, en suinkaan ikäämme. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä piti olla matkalla neljä, mutta yksi joutui passaamaan tämän reissun. Emme ole olleet tällä porukalla Suomen hiihtokeskuksia kauempana reissussa, vaikka olemme olleet ystäviä jo kuusi vuotiaista lähtien. Miettikää, 6 vee! Se oli 30 vuotta sitten, kun ensimmäisen näistä neidoista tapasin.


En voisi olla iloisempi ensinnäkin tämän reissun toteutumisesta (vihdoinkin.. on tätä monesti mietitty) ja siitä kuinka loistavasti se meni. Olen kyllä monesti ollut reissussa tyttökaverin kanssa kahdestaan, mutta en ole koskaan ollut useamman kaverin kanssa yhdessä. En myöskään ole ennen ollut kaupunkilomalla, vaan aikaisemmin on tyttöjen lomat kohdistuneet aina jollekin aurinkorannalle. Tänä päivänä en kyllä olisikaan valmis lähtemään pois kotoa ilman muuta perhettä niin pitkäksi aikaa. Pidennetty viikonloppu shoppailun merkeissä on tosi jees. Sen kolme yötä kyllä kestää ilman kullan kainaloa ja tyttelin höpötyksiä.


Jos matkaan lähtee useampi ihminen kuin yksi, voisi kuvitella että konflikteja syntyy helpommin kuin oman itsensä seurassa. Luulisi, että aina on joku, joka halua mennä eri paikkaan kuin muut. Ainakaan tällä porukalla ei kyllä sellaisia ongelmia ollut, enkä kyllä ajatellutkaan sellaisia tulevan. Mehän olimme lomalla. Se tarkoittaa sitä, että ei ole aikataulua eikä ohjelmaa. Ja nekin vähäiset ajatukset, joita heitimme ilmoille ennen lomaa, meni sujuvasti vaihtoon viikonlopun aikana. Suunnitelmathan on tehty muutettaviksi.


Parasta antia reissussa oli ehdottomasti se, että päästiin juoruaman tyttöjen juttuja kuin ennen vanhaan konsanaan. Ensimmäisenä pubi-iltana saimme vuoron perään nauraa käkättää ja itkeä silmät päästämme. Saimme päästää ulos kaiken, mitä mielessä oli ja jopa sellaista, mitä ei ollut ajatellut mielessä olevankaan. Vaikka seurauksena illasta olikin väsynyt olo ja hienoinen pääkipu seuraavana aamuna, oli se todellakin sen arvoista. Sitä paitsi koska olimme lomalla, ei meillä ollut kiire mihinkään. Aamiaisen jälkeen saattoi mennä vielä pikku tirsoille, ennen kuin lähdimme kahlaamaan ostoskatujen antimia.


Rakastamme Kaitsun kanssa matkustamista ja teemme sitä todellakin mielellään yhdessä. Kuitenkin olen sitä mieltä nyt entistä enemmän kuin koskaan, että näitä tyttöjen reissujakin tarvitaan ehdottomasti väliin. Minä, joka olen ilman oikeita sisaruksia elänyt, olen saanut muutamista ystävistäni siskon korvikkeita. Ilman näitä naisia en elämässäni pärjäisi ja se pitää myös muistaa heille kertoa ja osoittaa, viettää heidän kanssa aikaa ja tehdä tällaisia kivoja tempauksia.


Niinpä, kiitos rakkaat siskot tästä mielettömästä matkasta! Olette rakkaita! Seuraavaa retkeä ja seikkailua odotellessa.

2 kommenttia :

  1. Ihanan kuuloinen reissu ja rakkaat ystävät ovat todellakin rakkaita. Itsekin ilman sisaruksia kasvaneena ja tietenkin edelleenkin ilman sisaruksia elävänä, ystävät ovat ehkä vieläkin tärkeämpiä. Reissuun pitää kyllä lähteäkin sellaisella kokoonpanolla jossa suunnitelmat menee yksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin pitää mennä yksiin. Onneksi on luottosakkia ympärillä enemmänkin, joiden kanssa uskaltaa lähteä minne vain.

      Poista