Kiitos... ja anteeksi Volbeat

Perjantai oli toivoa täynnä, vai miten sitä sanotaan. Keikkaa oli odotettu. Ennenkin olen bändin livenä nähnyt ja täten siis tiesin mitä odottaa; hyvää musiikkia ja hyvää menoa kera bändin ihkuäänisen vokalistin! :)

No, ei muuta kuin saappaat jalkaan, muru kainaloon ja menoksi.. etkojen kautta tietenkin. Olimme paikalla hieman sen jälkeen kun bändi aloitti, koska jonottaminen ulkona kylmässä ei houkutellut. Ripeästi siis takki narikkaan ja tiskin kautta katsomaan showta. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin juostiin narikasta toiseen, kun ensimmäinen ei huolinut korttia maksuvälineenä (kuka nyt käteistä enää tänä päivänä kuljettaa mukana). Seuraavaksi seisottiin baaritiskillä odottamassa vuoroa, vaikka ei siinä kyllä mitään jonoa ollut. Siinä vaiheessa kun juomaa saimme, niin päätettiin ostaa kummallekin, kumpaankin käteen varalta tuopit, ettei heti tarvitsisi palata takaisin.

No sitten seuraamaan keikkaa! Mikä oli hyvä, luonnollisesti! Volbeatin musiikki ja varsinkin vokalistin ääni kun vaan on minun mieleeni aika kovasti! 

Sitten tapahtui se odotettu, normaali asia, mikä kyseisessä paikassa aina tapahtuu.. Keikka ei ollut vielä lopussa päinkään, kun porukka alkoi valumaan kohti narikkaa. Jokainen vain valitettavasti tietää sen tosiasian, että sinulla on Teatrialla kaksi mahdollisuutta. Joko sinä jätät keikan puolesta välistä kesken ja lähdet jonottamaan takkia, että pääset paikasta ulos saman illan aikana, ilman suurempia hankaluuksia Tai sitten katsot keikan loppuun ja jäät suosiolla baaritiskille notkumaan ja juomaan niin pitkäksi aikaa, että talo on tyhjä, lompakko on tyhjä ja sinut pyydetään poistumaan.

Tällä kertaa meillä ei ollut mahdollisuutta valita vaihtoehtoa kaksi, joten tyydyimme kohtaloomme ja suunnistimme kohti narikkaa vielä bändin soittaessa. Mutta siitä ei yksinkertaisesti ollut tällä kertaa mitään hyötyä. Kuulimme kyllä koko keikan, mutta narikkajonosta käsin, joka ei liikkunut senttiäkään sinä aikana kun bändi vielä esiintyi. Ihmisiä pakkasi koko ajan lisää ja ahtaanpaikankammo alkoi iskeä. Puolet loppuunmyydyn konsertin yleisöstä oli siiis narikkajonossa siinä vaihessa kun bändi aloitti encoren!!! Mietin vain, että miltähän se bändistä tuntuu esiintyä puolet keikasta puolityhjälle salille ja jonossa seisovien ihmisten takaraivoille.

(Kuva ei kyseiseltä keikalta)

Ehkä noin tunti siitä, kun olimme siihen vain muutaman metrin mittaiseen jonoon (tai jonon korvaavaan kaaokseen) asettuneet, pääsimme paikasta pihalle. Ja vielä mukavana lisänä huomasimme, että vaatteitakin oli kadonnut. Kolme vaatetta narikkaan annettiin, vain kaksi saatiin takaisin. Eikä aivan ensimmäisenä tullut mieleen mennä takaisin asiasta leppoisasti tiedustelemaan.

Teatria järjestää mahtavia keikkoja, siis järjestää paikalle hyviä bändejä, mikä on aivan tosi jees! Mutta en vain voi käsittää, että mikä tuossa käytännön toimivuudessa on niin vaikeaa! Jos 50.000 yleisön järjestäminen stadionille ja sieltä ulos ei ole mikään ongelma, niin miten se voi olla niin vaikeaa 2.500 hengen yleisömäärällä... Jotain mielestäni pitäisi tehdä. Miksi ei ole jo tehty? Jo esiintyviä artisteja ajatellen toivon kovasti,  että Teatrian uusiin tiloihin tullaan ottamaan näitä asioita huomioon.


Mutta anyway, Thank You Volbeat! Again!

(ps. kadonneet vaatteet saatiin kyllä myöhemmin takaisin. )