Mun iskä oli maailman paras iskä. Tuki ja turva. Olis tuonut mulle vaikka kuun taivaalta... ja monesti toikin. Ainoana lapsena olin isin pikku lellikki tietenkin. =) Mutta vaikka paljon sain, niin paljon myös tein. Isä minut opetti aivan pienestä pitäen myös siihen, että mitään ei tule ilmaiseksi, vaan kaiken eteen pitää tehdä töitä. Koulussa piti tulla hyviä arvosanoja, ja jos niitä tuli, niistä palkittiin. Ja tulihan niitä.
Yrittäjä-isää saan myös niin kiittää kuin kirotakin tästä työnarkomaniastani ja kunnianhimosta työelämässä. Ensimmäisen tilipussini sain varmaan 3-4 vuotiaana. Hommailin tiitteränä jotain (varmasti tosi tärkeää) iskän toimistolla kolmen markan tuntipalkalla. Ja nautin täysin siemauksin.
Isän kanssa reissattiin paljon, niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Laskettelu ja moottorikelkkailu oli meidän juttuja. Meidän yhteisiä harrastuksia. Talvisin lomilla käytiinkin koko perheen voimin tosi paljon laskettelemassa ja kelkkailemassa ympäri Lappia ja asuntovaunu törötti Syötteellä, missä sitten oltiin kaikki muu vapaa-aika (eli viikonloput).
Olin pikkutyttönä monesti myös isän työreissuilla mukana pikku-sihteerikkönä... Olin siis isän työkavereidenkin seurassa aivan kuin olisin kuulunut joukkoon. Siinä vaiheessa, kun keksittiin ne matkalaukun kokoiset NMT-puhelimet, olin aivan onnessani vastaillessani puhelimeen ja ottaessani soittopyyntöjä isän ollessa vaikka palaverissa. Sitten iltaisin tehtiin aina jotain kivaa, mentiin ravintolaan syömään tai vuokrattiin kasa leffoja.
Oman lapsuusaikani muistan tapahtumarikkaana ja onnelliensa aikana. Vaikka väliin tietystä aina mahtuu huolia ja murheitakin, niin kaiken kaikkiaan ei olisi voinut enempää toivoa. Isä on ollut poissa jo kohta 14 vuotta, mutta ikävä ei katoa. Se muuttuu ajan kuluessa, mutta koskaan se ei häviä. Hyvää isänpäivää rakas isä!
Tämä lähtee nyt viemään haudalle kynttilän ja sitten moikkaamaan pappaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti