25.10.2012

Aamulla sallittua

idleipä
Keittiön pöytä on täyttynyt kaikesta mahdollisesta. Siinä minun meikkauspiste, miehen piirustuspaikka, postin lajittelukeskus, kaiken maailman roinan yleinen säilytyskeskus sekä myöskin ruokailutila. Mutta se siitä, kyllä se siitä joskus siistiytyy.

Aamuina, jolloin jään kotikonttorille voin nauttia rauhaisan aamukahvin kera blogeista sekä suuresta herkustamme, varrasleivästä. Vaikka uskaltauduinkin pitkästä aikaa puntarille alkuviikosta ja totesin, että remonttielämä on tehnyt tepposensa, sallittakoon tällainen pikku pahe näin aamutuimaan pienissä määrin kuitenkin. Tätä leipää voisi nimittäin mennä vaikka paketti kerrallaan, jos vain antaisi itselleen luvan syödä. On se niin hyvää, eikä tarvitse välttämättä päälleen kuin Oivariinikerroksen, mutta juuston kanssa nautinnosta tulee täydellinen.

Mutta kuten sanottu, remonttielämä lihottaa! Ja nyt se on loppu!
Se on nyt täällä sanottu, joten enää ei voi perua. Kuntokuuri ja ruokavalion muutos takaisin oikeille raitelle alkoi nyt. Who´s with me? 

kuvat: Canon EOS 7D (50 mm f/1.8)

5 kommenttia :

  1. I´M WITH YOU!
    Niin uutena lukijana kuin kuntokuurilaisenakin. Saimme juuri kesällä talomme valmiiksi (vuosi TOSI intensiivistä raxaa...), jonka ainana talo koheni ja kaunistui, mutta muija levähti ja kiukkuuntui :)
    Tänään edessä jo viikon kolmas kuntoilu illalla, sitten kyllä saa riittää koska huomenna olisi tarkoitus juhlia ja senhän tietää, mitä se kuntoilulle tekee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumma miten ne raksa ja levähtäminen kulkeekin niin käsi kädessä. Mutta onhan se toki rättiväsyneenä ja puolivalmiissa tilassa paljon helpompaa hakea pitsa, kuin alkaa kasviskeittoja keittelemään.
      Onnea vain hyvästä kuurin aloituksesta. Tulen perässä! =)

      Poista
  2. Voi mun tarttis kyllä kans tsempata. Ollu oikee herkkusuu tässä taas. Mutta kun nytkin jääkaapissa on eilistä kinuskikakkua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. No eihän sitä nyt sinne voi jättää! :)

      Poista
  3. Mulla on aina käynyt ihan toisin päin, eli rempatessa ei ole ehtinyt syödä kunnolla ja paino on tippunut. Mutta kolmen pienen lapsen kanssa kotona saa kyllä kamppailla kiloja vastaan. Olen kuitenkin voittajana ja olo on loistava. Kyllä ihminen on luotu liikkumaan. :) Tsemiä sinne remppailuun ja kuntoiluun!

    L.

    VastaaPoista