Valoa verhon takaa

Huh huh, urakka on ohi. Nimittäin verhourakka. Sain kuin sainkin otettua itseäni niskasta kiinni ja ommeltua kaikki loput valoverhot valmiiksi. En edes muista enää montako kymmentä metriä tätä Vallilan Danista aikoinaan tilasin, mutta paljon sitä oli. Yksitoista verhoa siitä on nyt ommeltu ja laitettu paikoilleen. Eihän siinä muuten mitään, mutta ei ollut kyllä miellyttävimmästä päästä työstää tämä kangas. Lopputulos kuitenkin palkitsee. Mahtava kesäaurinko paistelee makkariin luoden sinne upean valon ja tunnelman. Valoverhoprojektin lisäksi olen ommellut muitakin verhoja sekä tyynynpäällisiä, sekä sisustellut pikku juttuja. Kaitsu on puolestaan  tehnyt remppaviimeistelyjä. Kotiutimmepa myös tämän vuoden haavelistalla olleet Ogle-valaisimetkin. 

Tämän pikku sisustussysäyksen antoivat meillä kotona keskiviikkona käyneet toimittaja sekä kuvaaja. Nauroimmekin yksi ilta lopetellessamme hommia siinä puolen yön aikoihin, että joku pakkotilanne se pitää näköjään jo nykyään olla, että saamme tehtyä täällä näitä pakollisia viimeisiä viilauksia loppuun. Yli kaksi vuotta remonttia tehteenä ei kummallakaan ole oikein enää mitään kiinnostusta tehdä näitä hommia. Edellisen sysäyksen antoi tuparit/tytön nimijuhlat keväällä, jolloin saimme paljon viimeistelyjä tehtyä. Nyt tuli toinen pikku-urakka painettua muutamassa illassa läpi. Jos vielä syksylle saisi jonkin pikku tsempin, niin tulisi ehkä lopullisesti valmista.  

Mutta nythän meillä sitten alkoikin ulkopuuhat ja salaojien auki kaivuu on meneillään. Ja sieltäpä sitä sitten löytyikin vaikka ja mitä mielenkiintoista... huh huh. Näistäkin lisää myöhemmin. Nyt pieni lepo. Seuraavat kaksi iltaa (yötä) on sitten pyhitetty kirpparikamojen etsimiselle, pesemiselle ja pakkaamiselle. En nimittäin ole siihenkään tapahtumaan ehtinyt vielä valmistautua yhtään. 

Öitä!