Kotipäivä ja Oulua ilta-auringossa

Eilen oli sellainen normaali yrittäjä-äidin kotipäivä. Aamuvarhaisella, kun pieni vielä nukkui, söin aamiaisen ja join litran kahvia sekä tein äkkiä muutaman akuutin työhomman pois. Kun neiti heräsi ja aamutoimet hänen osaltaan oli suoritettu, seurustelimme ja leikimme jonkin tovin. Ennen yhdeksää alkoi tyttelin silmät luppasta ja kannoin hänet nukkumaan (aamupäikkäreillä hän nukkuu noin puoli tuntia). Vaihdoin itse vaatteet ja meikkasin. Sitten tein taas töitä sen minkä ehdin, kunnes puoli 10 jälkeen herätin tytön ja kannoin autoon. Ajelimme mummille, josta minä jatkoin kampaajalle. Kampaajalla istuttu parituntinen piti sisällään vähän uutta väriä  sekä tehokasta työntekoa. Onneksi on läppäri ja Goalasin hyvät asiakasverkkoyhteydet. Niin ja siis ei tämä nyt aivan perinteinen kotipäivä ollut, ei minulla ihan joka päivä kampaajaa ole. 

Puoli yhden jälkeen ajelin takaisin mummille, nappasin jo päiväunille valmiin neitokaisen mukaani ja ajelimme kotiin. Neiti nukahti jo autoon, joten kotona nostin hänet vain vaunuihin pihalle jatkamaan koisimista. Paistelin itselleni possupihvin salaatin kera ja keitin kahvit. Siinä syönnin ja kahvittelun lomassa jatkoin hommia koneella. Tyttö nukkuikin hyvät unet, joten sain tehtyä tehokkaasti töitä ja kaikki akuutit hommat pois loppupäivän jaloista. 

Kun neito heräsi neljän aikoihin, oli ruokailun aika ja sitten leikittiin ja hengailtiin taas yhdessä. Isukki tuli kotiin viiden kieppeillä ja paisteli meille vanhemmille kanaa päivälliseksi. Syönnin jälkeen lähdettiin autolla kohti anoppilaa palauttamaan matkasänkyä ja päätimme tehdä iltavaunulenkin siellä. Hektisen päivän jälkeen näihin maisemiin ja auringonlaskun valoon oli mukava tuulettua. Neitonen nukkui sen puolisen tuntia, mitä normaalistikin iltapäikkäreillä ja tämän jälkeen tuijotteli silmät selällään vaunuista maailman menoa.

Kotiin päästyämme kello olikin jo noin kahdeksan ja oli iltapalan aika. Porkkanamössöt nassuun ja tämän jälkeen kylpyyn. Puhtoisena yökkäriin puettuna pallerona vielä vähän iltamaitoa ja yhdeksän aikaan sänkyyn peiton alle. Neitillä on tapana kertoa kaiketi itselleen iltasatu, koska melkoinen porina yläkerrasta aina kuuluu ennen kuin hiljenee. 

Ja vaikka kuin ihana koti onkin odottamassa, niin ei voi mitään, kun kahdella kahjolla ajatukset pääsevät lentoon. Tällä kertaa haaveiltiin näistä iltakävelymaisemista, lähempänä kaupunkia asumisesta ja täysin uudesta asunnosta.