1.5.2014

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää...

Ihanaa vappua kaikille! Vappukeikka saatiin paketoitua eilen ja nyt alkaa kiireet hellittää tämän kevään osalta. Keikkatunnelmiin palataan vielä vähän myöhemmin, mutta tänään juhlitaan pikku naperon puolivuotista elämän taivalta. Vaikka kuin vappukaronkan jälkeen äitiä väsyttää ja on ehkä vähän OLOkin, niin eihän sitä voi kuin hymyillä ja piristyä tällaisen nähdessään. Näin meillä herätään joka ikinen aamu. Miten voisi yksikään päivä alkaa huonosti? 



Olemme olleet onnekkaita, kun olemme saaneet perheeseemme hyvin nukkuvan ja kaikin puolin tyytyväisen ja aurinkoisen jäsenen. En ole missään vaiheessa tätä puolivuotista taivalta valvonut öisin varmastikaan kymmentä minuuttia pidempään. Vastasyntyneenä hän meni nukkumaan noin kymmenen aikoihin ja heräsi yöllä pari kertaa syömään. Alusta saakka tein niin, että nostin hänet vain viereeni, työnsin tissin suuhun ja jatkoin itse koiran unia. Jossain vaiheessa sitten heräsin toteamaan, että tyttö oli syönyt ja nukahtanut viereeni, joten nostin hänet vain takaisin omaan sänkyynsä. Yösyönnit vähenivät yhteen kertaan ehkä siinä kolmen kuukauden iässä ja neljässä kuukaudessa ne loppuivat jo kokonaan. Ensimmäiset 3,5 kuukautta hän nukkui Vaavi-sängyssä meidän makuuhuoneessa ja tämän jälkeen siirtyi omaan pinnikseen ja omaan huoneeseen nukkumaan. Nykyään neiti menee nukkumaan yhdeksän aikaan ja normaalisti heräilee samoihin aikoihin kuin mekin. Arkisin seitsemän kieppeillä ja viikonloppuisin nukutaan monesti kahdeksaan tai jopa yhdeksään. Neitin saa kyllä nukahtamaan uudelleen tutin avulla, jos meinaa heräillä liian aikaisin vanhempiensa viikonloppurytmiin. 

Emme myöskään ole opettaneet koskaan häntä siihen, että häntä nukutettaisiin. Aina on laitettu suoraan sänkyyn ja sinne on hyvin nukahtanut. Alussa, kun minä söin vielä antibiootteja oli hieman hankaluuksia nukahtaa. Vatsaa kaiketi väänsi iltaisin ja oli itkuinen, mutta nämä ongelmat loppuivat heti kuurin lakattua. Nykyään sänkyyn laitettua sieltä saattaa kuulua vielä jokunen tovi pulinaa ja päristelyä, kaiketi hän kertoo Napulle ja Nallelle iltasatua. Jossain vaiheessa kuitenkin sokellus loppuu ja neito on nukahtanut. 


Päikkäreitä meillä nukutaan tällä hetkellä niin, että aamulla ja illalla otetaan pikku unet omassa sängyssä. Nämä unet kestävät yleensä vain noin puolisen tuntia. Päivällä noin puolenpäivän aikaan neito pakataan vaunuihin ja nämä pidemmät päikkärit kestävät vaihtelevasti parista tunnista jopa neljään tuntiin. Juuri kävin nostamassa heränneen neitosen sisälle, tällä kertaa uni kesti kolme ja puoli tuntia. Nyt jaksaa taas punnertaa kontalleen. Kohta täällä varmasti mennään ja kovaa...

Mukavaa vappupäivän jatkoa sinne! 

9 kommenttia :

  1. Ihana tytttö ja voi teitä onnekkaita! Tuo nukkuminen kuulostaa kyllä epätodellisen upealta :D Meillä neiti heräili paljon, kun unikoulu aloitettiin 8,5 kk iässä, herätyksiä saattoi olla jopa 10 yössä. Mutta nyt toki tuo 4,5 vuotias vetää onnellisia sikeitä koko yön ja näille muistoille voi autuaalisti hymyillä <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä saa tyytyväinen olla, kun kuuntelee tässä aivan lähipiirissämmekin olevilta aivan toisen suuntaisia kertomuksia... Ei voi kun kiittää hiljaa mielessään.

      Poista
  2. Olette kyllä todellakin onnekkaita hyvin nukkuvasta vaavista. Meillä aikoinaan molemmat olivat koliikkivauvoja, jotka nukkuivat yönsä huonosti ja tyttö huusi ensimmäiset kolme kk.tta aamu kahteen. No onneksi he molemmat ovat alkaneet nukkumaan yönsä mutta heräilevät aamuisin tosi aikaisin, toki he osaavat jo katsella keskenään piirrettyjä mutta en osaa enää nukkua kun kuulen että olkkarista kuuluu kinastelua ohjelmista.
    No kaikesta valvomisesta huolimatta, välillä vauvakuume vaivaa ja kovasti jo mietinkin, että riittäisikö nämä kaksi vai olisiko vielä kolmannelle voimia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä koliikkitapauksiakin on lähipiirissämme ollut paljon, joten voimme vain olla onnellisia tästä helposta tapauksesta tässä suhteessa. Ja mistäpä sitä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, muuttuuko unitavat huonompaan suuntaan joskus... täytyy vain toivoa, että ei.

      Poista
  3. Voi miten hienosti teillä on uniasiat! Olen kyllä sitä mieltä, että se on vain oikein ja kohtuullista raskaan odotusajan ja rankan synnytyksen jälkeen. :)

    VastaaPoista