Terkkuja Istanbulista

Viime keskiviikkona lensimme Kaitsun kanssa Istanbuliin, Turkkiin. Reissu oli Iso Ilon festarimatka, jonne muut kuorolaiset olivat lentäneet jo maanantaina. Me menimme perässä, koska emme halunneet jättää pikkuista vielä koko viikoksi hoitoon. Menomatkan kokemuksena voisin sanoa, että Turkish Airlines yllätti positiivisesti palveluillaan ja tarjoiluillaan, jotka kaikki kuuluivat lennon hintaan. Sitä kun on täällä Suomessa tottunut, että lennon hinnalla et saa sitten mitään muuta, et edes kahvikupposta. 

Maahan päästyämme kehut sitten loppuvatkin. Tarkoituksemme oli mennä julkisilla kentältä hotellille, aivan kuten normaalistikin toimisimme. Kaverit kuitenkin viestittelivät, että tulkaa taksilla, pääsee satasella (paikallista rahaa) perille saakka. Koska meillä oli kiire, että ehtisimme näkemään kuorokisasta Iso Ilon osuuden, teimme työtä käskettyä. Tässä meni vikaan. Taksiin meno oli jo itsessään melkoista säätämistä, kun ei paikalliset puhu englantia ja taksari häsläsi siinä useamman asiakkaan kanssa. No, istuimme taksiin ja pyysimme Aasian puolelle ostoskeskuskseen, jossa kisa oli meneillään. Mies ajoi meidät lauttarantaan, otti hintaa saman verran kuin olisi mennyt koko matkasta ja jätti sinne. Sanoi lautan menevän suoraan ostarille ja maksavan viisi paikallista rahaa. Jotenkin siinä olimme niin hämmennyksissämme, että maksoimme vain kiltisti taksin (mitä ei olisi tietenkään pitänyt tehdä) ja nousimme pois. Lautta lähti nenän edestä ja jouduimme odottamaan puoli tuntia seuraavaa. Tämä tarkoitti siis sitä, että myöhästyisimme kisasta. Lautan saapuessa Aasian puolelle emme nähneet minkäänlaista ostaria. Lähdimme vain kävelemään eteenpäin, että katsotaan mitä vastaan tulee. Onneksemme vastaan tuli meidän hotelli aivan parin sadan metrin jälkeen. Menimme siis sinne, jätimme laukkumme ja kyselimme ostarin sijaintia. Joo, ei ollut aivan sataman vieressä. Hotellista saamiemme ohjeiden mukaan matkaa on noin kymmenen kilometriä ja taksilla parikymmentä minuuttia. Siinä vaiheessa ja siinä mielentilassa teimme päätöksen, että NO WAY! Hotellihuoneeseen lepäämään ja odottamaan muita takaisin. Illallisella, jonne muutkin saapuivat hienosti pronssimitalit mukanaan, alkoi fiilis olla jo hieman parempi.

Torstaina oli mahdollista lähteä kuorolle varatulla bussilla kiertämään moskeijoita ja tutustumaan basaarialueeseen. Teimme kuitenkin kaveripariskunnan kanssa päätöksen ajella lautalla Euroopan puolelle ja lähteä tutustumaan kaupunkiin omin nokkinemme. Moskeijat eivät niinkään nyt jaksaneet kiinnostaa ja basaarialueenkin olen nähnyt aikaisemmin. Olin valmiiksi ottanut selvää ostospaikoista ja ajelimmekin taksilla Istinye Parkiin, joka sijaitsi huomattavasti vauraammalla asuinalueella. Istinye Park oli jäätävän kokoinen ostoskeskus, jonne mentäessä autot tarkastettiin ja itse ostarin aulassa oli vielä turvatarkastus. Alueen pihapiirissä kiersivät reunoilla kaikki ökyliikkeet (Dior, Chanel, Vuitton, Fendi jne) ja sisällä vielä kolme valtavaa kerrosta liikkeitä joka lähtöön. 

Sielläpä se päivä sitten vierähtikin. Lähinnä kiertelimme meille huutelevia -70 % alennusmyyntejä ja muutamia hyviä löytöjä teimmekin. Jos olisimme alkaneet joka liikkeen kiertämään ja aikaa normaalihintaisiinkin tuhlaamaan, ei päivä olisi riittänyt. Miehet jaksoivat hetkellisesti olla seurana, mutta taisi "miesparkki" Corona-tarjoiluineen viedä voiton. Sopivan päivän valitsimme loppupeleissä shoppailuun, koska heti sinne päästyämme taivas räjähti, ukkonen jylisi ja vettä tuli kuin saavista kaataen monta tuntia. Tokikin hieman harmitti asuvalinta, joka aamulla tehtiin vain hiostavan kuumaa ilmaa ja sovituskopissa helppoa vaatteiden vaihtoa ajatellen. Oli "hieman" alipukeutunut olo hellehepenissä ja tukka pystyssä tällaisessa paikassa, jonne rikkaat ajoivat upeilla autoillaan punaiselle matolle jättäen menopelinsä piccolon hoteisiin shoppailun ajaksi. Pitkän päivän jälkeen ajoimme taksilla takaisin salmen rantaan ja menimme ravintolaan syömään ja nauttimaan maisemista.

Taksilla tuli siis ajettua kahteen kertaan, mutta ensimmäisestä kerrasta oppineena olimme tarkkoja, että mittari oli päällä ja lukemat siinä oikein. Eikä mitään ongelmia ollutkaan, mukavia ja rehtejä taksareita vain tavattiin sen ensimmäisen kontiaisen jälkeen. Ja näinhän sitä oppii. Ei tule varmasti toista kertaa elämässä, että ei taksiin mennessä tarkastaisi mittaria tai sopisi matkan hintaa ennakkoon.

Perjantaina suunnattiin bussilla kanavan rantaan ja siitä lähti muutaman tunnin risteily pitkin Bosborin salmea. Vaikka pilviä uhkasi kertyä ympärille ja jopa salamat välähtelivät, saimme kuitenkin nauttia aivan mahtavasta auringon paisteesta koko päivän. Kunnon bileet ja lomafiilis, poppi soi täysillä ja jengillä kova meno päällä. Laivalla oli siis vain tätä festareille osallistunutta porukkaa, kuoroja eri maista.

Risteilyn jälkeen pika pikaa suihkuun, syömään ja valmistautumaan viimeiseen (ja minulle siis  myös ensimmäiseen) keikkaan. Väsymys painoi päälle, mutta ei auttanut. Vartin päikkärit ehti ottaa, ne oli liian lyhyet, väsytti vain enemmän. Meidän setin jälkeen oli kello niin paljon ja takana jo useampi lyhyesti nukuttu yö, joten ei muuta kuin kebabin kautta nukkumaan. Seuraavana aamuna lähtö kotiin ja ikävä pirpanaakin oli jo melkoinen. Ajatttelin, että kotimatka tulee nopeammin, kun menee heti nukkumaan eikä jää enää kukkumaan.

Mitäs me tällä reissulla opimme?
 - Suosi edelleen julkisia. Mikäli joudut turvautumaan taksiin, varmista aina hinta / taksamittarin olemassaolo

Mitäs me tällä reissulla ihmettelimme?
 -  Miten voi kielitaito ja ymmärrys olla maassa niin huono...
 - Miten kaikki krääsänmyyntikaupat voi pysyä hengissä, kun niitä on tuhansia ja jokaisessa on samat setit(shitit) myynnissä ja väkeä töissä varmasti enemmän kuin päivän aikana asiakkaita... Sama homma ravintoloissa. Yhtä ruokailijaa kohden oli kolme tarjoilijaa. Entäs sitten ruusutarha. Jokaisella ruusulla oli oma hoitaja.

Menisinkö uudelleen?
 - Mahdollisesti. Iso kaupunki, jonne jäi varmasti aivan mielettömästi vielä nähtävää. En kuitenkaan vähään aikaan, kysykää kymmenen vuoden päästä uudelleen. Ja majoittuisin ehdottomasti Euroopan puolelle.

Mutta kaiken kaikkiaan huippu reissu, olihan siellä niin hyvää seuraa! Kiitos kaikille matkakumppaneille. Seuraavaa reissua odotellessa.