Kompensointia vai parantumaton tauti

Mitä tapahtuu, kun ihminen, joka on vuosikaudet elänyt ilman mattoja, saa käsiinsä yhden kivan maton? Huomaako hän virheensä alta aikayksikön ja palaa takaisin matottomaan elämään ja imuroinnin helppouteen? Vai huomaako hän elämäänsä kehkeytyneen lumipalloefektin, jonka myötä talo täyttyy hiljelleen ihanista matoista eikä loppua näy. Ja jos näin tapahtuu, niin mistä se johtuu... Onko se kaikkien näiden menneiden ja matottomien vuosien kompensointia vai onko tälle kyseiselle ihmiselle vain puhjennut parantumaton tauti? 

Jos tuosta yllä olevasta tekstistä ja sitä edeltävästä kuvasta ei vielä pystynyt päättelemään, niin voin kertoa, että meille on tullut uusi matto. Annon Oras huuteli minulle Kodin Ykkösen matto-osastolta ja kun eräänä päivänä sinne aivan muissa asioissa mennessä huomasin kaikkien mattojen olevan -30 % alennuksessa, lähti tämä ihanuus kanssani kotiin. Tai no, ei se nyt aivan noin yksioikoisesti mennyt (vaati pientä säätöä, maton varaamista ja Kaitsun myymälään houkuttelua Plussa-korttinsa kanssa), mutta lopputulos oli kuitenkin sama. 

Samalla siirtyi Linie Designin Asko-matto työhuoneeseen ja työhuoneesta puolestaan Ikean ja Elloksen mustasävyisemmät matot yläkertaan. Tämä oli hyvä liikku. Illan vain tuijottelin ihastuneena heti kertaheitolla valaistuneita huoneita alakerrassa. Annon matto toi olkkariin aivan uutta valoa ja kirkkautta, kun taas Asko vaalensi työhuoneen yleisilmettä huomattavasti. Palataan työhuoneeseen vielä erikseen myöhemmin. Nyt minulla on kuusi olkkarin nurkassa ja alan häärimään sen kimpussa.

Ps. Mistä johtuu, että niinkin pieni asia, kuin pöydälle unohtunut kaukosäädin tekee kuvasta (ainakin omaan silmään) melkeinpä julkaisukelvottoman? Aika yleinenhän se vempele taitaa olohuoneissa olla. Etten jopa sanoisi sinne kuuluvan. Mutta nää nyt on näitä juttuja... Mukavaa illan jatkoa.