Styleroom

Styleroom... Paikka, jonka päivittäminen on minulla täysin jäänyt unholaan. Paikka, jota en ole oikein muistanut hyödyntää ideoita ja inspiraatioita hakiessa. Olemme täällä pari iltaa tehneet pihasuunnitelmia ja mallinnuskuvia tulevasta "keitaastamme". Mikään hortonomi kun en ole, ja muutenkin tuntuu tuo ideointikyky loppuvan kokonaan kun astuu talosta pihalle, vietin pitkän tovin internetin ihmeellisessä maailmassa inspiroitumassa muiden puutarhoista ja pihoista. Tämän seurauksena ajauduin jälleen pitkästä aikaa myös Styleroomiin ja tajusin itsekin siellä profiilia pitäväni. No tämän aamun olen nyt päivittänyt profiiliani ja tästä lähin päivitän sitä mukaan kun uusia kuvia tulee. Minut löytää sieltä niminerkillä Luumutar_Sanna, tulkaa kurkkaamaan. Ja mitä niihin pihasuunnitelmiin tulee, niin niistä lisää myöhemmin. 

Instaviikonloppu #Ruka

Heipä hei ja hyvää alkavaa viikkoa! Viime viikonloppuna piti olla treffailemassa Valkoista Harmoniaa Helin luona, mutta olimmekin yhtäkkiä ja yllättäin perheen kanssa Rukalla mökkeilemässä ja laskemassa. Näin mökittömänä laskuintoilijana pitää ottaa kaikista tilaisuuksista kiinni ja kun tuttu tarjoaa mökkiään käyttöön, on sinne mentävä. Samalla mökillä oltiin viime äitienpäivä ja hyvin viihdyttiin silloinkin.

Matkassamme oli myös mummu, joka edesauttoi meidän pääsyä mäkeen. Vaikka ilma ei oikein suosinutkaan, sekä lauantaina että sunnuntaina suunnattiin rinteeseen. Vaihtelevasti tuli jotain kummaa pyryä taivaalta, tuuli oli melkoinen ja muutenkin viikonlopun väri oli kaiken kaikkiaan harmaa. Mutta eipä haitannut tätä naista moiset asiat, kun tein päivää ennen lähtöä melkoisen löydön Joutsensillan Intersportista. Siellä oli vaikka ja mitä talvivaatetta -70 % alessa ja myös ostoslistalla ollut kypärä irtosi puoleen hintaan. Ostinpas siis uuden laskupuvun.

Voin sanoa, että aivan sama mitä minulla on menneinä vuosina mäessä ollut päälläni, aina on ollut jotenkin huonosti asiat. Joko tuuli käy vaatteiden läpi, on liian kylmä tai liian kuuma (harvemmin), vinkka käy korviin tai monot painaa. Tässä muutaman vuoden aikana olemme tehokkaasti käyttäneet alennusmyyntejä hyödyksi ja hankkineet pikkuhiljaa kunnon lasketteluvarustusta. Ensin hankittiin huippu monot ja sukset, sitten kerrastoa, kinttaita, laseja jne. Ja nyt, uusi puku päällä, ensimmäistä kertaa, minulla ei ollut mitään huolia ja murheita. Ei palellut, ei ollut kuuma, ei tuullut, eikä puristanut tai painanut. Hymy huulilla tuulta päin ja aivan mahtava laskufiilis! Kypärän ansiosta tuuli ei vinkunut edes korvissa, eikä välillä piiskaava lumisadekaan haitannut yhtään. Olen äärimmäisen onnellinen omistaessani nyt kunnon lasketteluvarustuksen. Melkein jopa toivon huonoa keliä seuraavallekin kerralle, koska sehän vain tarkoittaa sitä, että hisseihin on lyhyemmät jonot. Olen myös onnellinen siitä, että rinnemuoti on  kääntynyt turvallisempaan suuntaan. Muistan lapsena/teininä, kun ei olisi voinut kuvitellakaan laittavansa kypärää mäkeen. Eikä kukaan muukaan laittanut. Toista se on nyt, valtaosalla on kypärä päässä. Mahtavaa!

Hieman on Ruka-reissut kuitenkin muuttuneet sitten vuosien saatossa. Lauantaina oli suosikkibändini Neljä Ruusua keikalla, mutta missä olimme me? No mökissä kalsarit jalassa. Aikaisin nukkumaan ja eläkeläisherätys aamusta, siinä oli meidän reissun teema. Edes jääkaapissa olleet valkoviinit ei tulleet juoduiksi, vaan matkustivat kanssamme kotiin odottamaan railakkaampia reissuja. Hävettää melkein.

Olipas se rentouttavaa... Nyt jaksaa tämän miniviikon vaikka päällään seisten. 

Leninkisulkeiset

Taas on se aika vuodesta, että minulla oli treffit Pukumiehen naistenosastolla, tai tarkemmin ottaen naistenosaston sovituskopissa. Kävin tuttuun tapaani tälläämässä päälleni kevään juhlamekkoja ja uusia tuulia. Upelata näytti taas osaston kirjo niin mallien kuin värienkin suhteen. Harmikseni sieltä oli jo pari kaunotarta ehditty myydä loppuun, joita olin aikaisemmin kuolannut. Mutta jäihän tuonne onneksi vaikka ja mitä sovitettavaa vielä. Kattava valikoima pitkää ja lyhyttä mekkoa, kotelomekkoa ja sifonkiunelmaa sekä klassisempaa että todella ökyjuhlavaa oli liikkeessä tarjolla. Tässä valikoimasta muutamia poimintoja. 

Joseph Ribkoffin valikoimaa on Pukumiehessä paljon ja kuusi ensimmäistä ovatkin tältä merkiltä. Ribkoffin mekot ovat poikkeuksetta mukavia päällä, eivät rypisty ja laskeutuvat hyvin. Valikoimakin on niin laaja ja monipuolinen, että varmasti löytyy jokaisella mieluinen. 

Pakkohan se oli testata Sinkkuelmää-kategorian tylliunelmakin. Huomasin itselläni ainakin sen, että tylliä pitää vaistomaisesti koko ajan hipistellä ja hiplata, nostella ja silitellä. Upea mekko, mutta ehkä en tällaisessa olisi aivan kotonani kuitenkaan. 

Pitkistä mekoista ehdoton suosikkini oli tänä vuonna tämä umpinaisella pitsiyläosalla varustettu korallinpunainen kaunotar.

Harmikseni en muista tämän mekon merkkiä, mutta tässä olin heti kuin kotonani. Kaikin puolin ihana mekko; malli, väri, leikkaus ja materiaali saivat kaikki täyden kympin. Vappuhan on tulossa ja uusi mekko olisi kiva...

vai olisikohan tämä Guessin raidallinen minun vappukaronkka mekkoni? Tämä oli niiiiiin ihanan tuntuinen päällä, että ei paljon paremmalta voisi tuntua. Mekko on todella joustavaa materiaalia, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että se on päällä mukava. Kuitenkin materiaali oli myös jämäkkä, mikä puolestaan pitää hameen laskokset ja pallomaisen muodon ryhdikkäänä.

Keltamusta vai valkomusta, siinäpä pulma...? 

Ja tiedättekö mitä muuta tuolla sovituskopissa huomaa!? Kuinka kalpea sitä on talven jäljiltä. Ja kuinka kuiva iho voi ollakaan. Seuraavaksi siis nistakasta kiinniotto ihon kosteuttamisen ja kesään valmistautumisen suhteen. 

Kesän ekat makkarat - check!

Eilinen helli meitä mahtavalla auringon paisteella ja päästiin ensimmäisen kerran tälle kevättä pistämään tulipataan tulet ja saatiin kunnon ulkoilma-makkarapäivällinen. Kaitsu on kiitettävään tahtiin tehnyt lumitöitä patapaikan puolelta terassia ja se onkin jo täysin lumeton. Totaalisen jäässä se oli kylläkin eilen heti, kun aurinko laski. Liukkautta lukuunottamatta tulipaikalle sai jo mukavan lämmön ja tunnelman avotulella. Liekkö makkaran paistosta liian kauan, vai missä vika, kun hivenen mustaa tuli. Mutta väliäkö tuolla, kaikki meni parempiin suihin.

Ulkona on jälleen mieletön ilma ja aurinko möllöttää niin mahtavasti sulattaen terassin loppujakin lumia pois. Laitan tässä juuri tyttöä nukkumaan ja taidan mennä sen jälkeen nauttimaan päiväkahvit terassille.

Aurinkoista sunnuntaita myös sinulle! 

Janne ja Aino - Menovinkki Oulussa tänään

Mikä tunteiden vuoristorata eilinen olikaan. Minä olin jotenkin taas täysin unohtanut oman elämän sinfonian keskellä, että sehän on Jannen ja Ainon ensi-ilta keskiviikkona. Mutta onneksi kaveri piti huolen, että paikalla oltiin ja kyllä nyt harmittaisi, jos en olisi mennyt. Mikä ihana, tunteikas, herkistävä ja lopulta kaikki itkupadat avaava teos. Tässä aamukahvini lomassa olen vielä palannut mielessäni näihin mahtaviin tansseihin ja häkellyttävän hyvään musiikkiin. Voisin selostaa tässä suu vaahdossa teoksesta ja sen mahtavuudesta, haluaisin kertoa monista liikuttavista kohtauksista ja esiintyjäkaartin osaamisesta. Mutta fakta on se, että ei sitä näin voi avata, sehän pitää nähdä. Enkä toisaalta halua paljastaa mitään juonia, jos joku sen on tänään menossa katsomaan. 

Ja sillä tätä kirjoitankin... Menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä upea esitys. Tänään on vielä kaksi näytöstä Madetojan salilla ja sitten se on kuulkaa loppu! Näytökset ovat klo 12 ja 18. En voi muuta kuin suositella! Muista varata nenäliinoja laukkuun.

Kävitkö eilen ensi-illassa? Mitä tykkäsit? Oletko tänään menossa? 

Janne ja Aino - Balladi erään säveltäjän elämästä

Kesto noin 1 h 40 min (sis. väliajan)

Kansanballadiksi sävelletty Janne ja Aino on tunnerikas tanssiteos, joka avaa raikkaalla tavalla silmiemme eteen sarjan erään säveltäjäneron elämänkäänteitä. Saamme todistaa kuinka kovalla ja tinkimättömällä työllä nuoresta muusikosta kasvaa arvostettu kansainvälinen taiteilija. Jannelle musiikki on läsnä kaikkialla vaatien jatkuvia uhrauksia muilta elämänalueilta. Onneksi elämän puntarin toisessa vaakakupissa hehkuu taltuttamaton ja kuuma rakkaus, joka lujittaa elämänväkevää tunnesidettä kahden taiteilijasielun välillä. Aino on säveltäjämiehellensä elämän suurin sinfonia, kaikki kaikessa. Teoksen dynaaminen ilmaisukieli syntyy tässä päivässä soivan kansanmusiikin ja energisesti virtaavan tanssin saumattomasta symbioosista.

Koreografia ja ohjaus Petri Kauppinen ja Milla Korja

Sävellys Ville Ojanen

Käsikirjoitus Petri Kauppinen

Laulujen tekstit Heidi Maria Paalanen

Puvut Ulpu Korpua

Valot Jari Haavikko

Valokuvat Jussi Liikala

Timo Rautiainen Janne

Johanna Iivanainen Aino

Aapo-Matti Puhakka Kertoja ja Robert

Musiikin johto Ville Ojanen

Ostrobothnian Folk Orchestra

Oamkin tanssinopettajaopiskelijat

(kuvat: luvalla lainattu omj:n pressikuvista)

Ikikyynel

Tytöllä on ollut koko pienen ikänsä vaiva rähmivästä ja vuotavasta silmästä. Jokaisella neuvolakäynnillä tätä aihetta on aina sivuttu, mutta alle yksivuotiaille lapsille toimenpiteitä harvemmin tehdään. Yksivuotisneuvolassa sitten puhuttiin taas asiasta ja olimme neuvolan tätimme kanssa samaa mieltä, että lähetteen voisi silmäpuolelle laittaa. No, minähän en sitten ollut tajunnut, että lähete olikin suoraan toimenpiteesen. Minä kuvittelin vielä tulevan kutsun jollekin silmäekspertille, joka vahvistaa tämän ajatuksemme siitä, että toimenpide on tarpeen. Sitten yhtäkkiä minulle soitettiin muutama viikko sitten, että olisi peruutusaika silmäpolilla toimenpiteeseen. Aika olisi ollut seuraavana päivänä ja paniikkihan se sitten iski. Onko se tarpeen? Minkälainen toimenpide se oikein on? Tyttö on niin kovin pienikin vielä... Nukutuksessahan se tehdään. Kieltäydyimme ajasta sillä kertaa, mutta asia oli tutkittava ennen seuraavaa soittoa. Ja tässä arjen hötökässä ole taas mitään muuta saanut aikaiseksi, kuin soiton neuvolaan. Siellä meidän ihanaakin ihanampi neuvolan täti vakuutteli, että toimenpide on niin helppo ja nopea, että hän ei asiaa edes miettisi. Helpottaisi tyttelin elämää kovasti. Mutta on se jotenkin niin hurja ajatus. Siksi kysynkin, että onko kenellekään teistä kokemusta lapselle tehtävästä kyyneltien toimenpiteestä. Välillä silmä vaikutti jo paremmalta ja kuvittelimme selviävämme ilman sairaalakäyntiä. Kyllä se kuitenkin tasaisin väliajoin vaivaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vakuuttakaa minut siitä, minkä jo itsekin oikeasti tiedän, en vain osaa sanoa sitä ääneen.