7.7.2014

Kaislikossa suhisi


Helteisen päivän alkuillasta käytiin kävelyllä meren rannalla, jossa varpaitaan liotteli muutkin kuin ihmiset. Juuri kun olimme kävelemässä polkua pitkin hiekalta veteen, alkoi kaislikosta kuulua melkoista metakkaaa. Ensin ajattelin että joku järjetön lintuparvi tekee lähtöä, mutta sitten näin ison pään ja korvat korkeiden kaislojen lomasta. Töminä jatkui ohitsemme kohti rantaa ja sitten pölähti hirvi näkyviin. Se juoksi aivan kaistapäisenä edestämme rantaviivaa pitkin ja hävisi taas kaislikkoon. Minäkin vain toljotin ja huusin, että missä kamera, kunnes tajusin että se on kädessäni. Yhden paniikinomaisen räpsyn sain aikaiseksi ennen kuin tämä uljas olento katosi näkyvistä. Huh, onneksi ei ketään ollut alla. Loppuaika meni rauhallisesti pikkuisia varpaita liotellen ensimmäistä kertaa merivedessä. 

6 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Niinpä! Tajusin säikähtää vasta jälkeenpäin.

      Poista
  2. Teillä on ollut melkoinen uimakaveri siellä. Me ollaan uitu ilta täällä Lapin vesissä, meidän kavereina ovat olleen ihmisyöjä sääsket ja kasvuhormooni paarmat. Tuliaisina siis kotia tuomisiksi paukama siellä sun täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, paukamat ei ole kivoja! Täällä niiltä on kyllä onneksi tänä kesänä vältytty.

      Poista
  3. No huh! Onneksi ei sattunut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olis todellakin voinut sattua, mutta eihän sitä edes tajunnut vasta kuin tilanteen jälkeen. :/

      Poista