Qstock

Oikein mukava festariviikonloppu on takana ja väsyneet matkaajat ovat palanneet kotiin. Amorphiksen vuoksihan sinne lähinnä mentiin ja sillä aloitettiin.

Lauantaina haettiin aamusta vähän vauhtia torilta ja mentiin katsomaan Anttia. Ja kylläpä veti Tuisku hienon keikan. Taisi olla festareiden parhaat menot.

Syötiin hyvin Sokeri-Jussin Kievarissa, joka on todella kiva ravintola Pikisaaressa. Ravintola tarjoaa suomalaista ruokaa, perinneruokia ja paikallisia erikoisuuksia. Herkkuruokaani rössypottuja en ole siellä uskaltanut kuitenkaan maistaa, koska en voi uskoa kenenkään tekevän niin hyvää kuin oma äiti tekee. :)

Mustaschiin lopetettiin viikonloppu, ja vaikka melkoinen sadekuuro yllätti ja kasteli meidät läpimäräksi, ei se tunnelmaa huonontanut.

Facebookissa tapahtuu

Facebookista löytyy nyt kuvia uudesta kodistamme alkuperäiskunnossa (kuvat napattu etuovesta). Laitan sinne myös jatkossa vähän extratietoa ja kuvia remontin kulusta, koska en tästä halua tehdä varsinaista remonttiblogia. Joten jos kiinnostaa tarkemmat speksit työvaiheista, niin klikkaa tuosta sivupalkista ja tykkää Luumuttaresta Facebookissa.

Nyt valmistautumaan Qstockiin ja festariviikonlopun viettoon Pikisaaressa.
Hauskaa viikonloppua!

Bovec

Bledistä ajoimme Granjska Goran alppikylän kautta Boveciin. Matkareitti meni Juliaanisten Alppien yli, ja pienen pientä jyrkkää serpentiinitietä mentiin ylös ja alas 1600 metrin korkeuteen ja takaisin. Voin kertoa, että vänkärin paikalla vähän hirvitti.

Mielestäni käsittämätöntä oli se, että tätä valtavan jyrkkää ja kiemurtelevaa tietä kulki varmastin enemmän pyöräilijöitä kuin autoja. Minulle saisi kyllä maksaa aika paljon rahaa, että lähtisin (siinä helteessä varsinkin) hinkkaamaan tuota kukkulaa ylöspäin. Huh huh.

Paikkana Bovec oli aika kuollut. Lähinnä siellä oli pyöräilijöitä, patikoijia ja melojia. Soca-joki virtasi paikan läpi ja siinä järjestettiin monenlaista vesiurheiluaktiviteettia. Muuten siellä ei oikeastaan ollut yhtään mitään.

Itselleni nousi iltapäivästä kuume, kaiketi sain auringonpistoksen tai jotain, joten meidän ilta meni ruokailun jälkeen herkkujen ja elokuvien parissa. Oikeastaan siis aivan hyvä, että olimme sillä hetkellä niinkin hiljaisessa paikassa.

Hyviä kylpyhuonehankintoja

Remontin jälkeen kylpyhuoneemme parhaita puolia ovat mielestäni olleet isot kiintokalusteet, jotka kätkevät sisälleen niin pyykin kuin pyykinpeskoneetkin. Ensin ajattelin, että huone muuttuu todella pieneksi ja ahtaaksi, mutta toisin kuitenkin kävi. Kalusteet eivät tee huoneesta yhtään ahtaan oloista, päin vastoin, ilme on paljon tilavampi kuin ennen remonttia. Suureksi osaksi sen vuoksi, että huone pysyy nyt siistinä.

Ennen likapyykki tursusi korista rumasti ja kori vei tilaa kylpyhuoneesta. Lisäksi puhdasta pyykkiä piti kuivata rumilla telineillä, jotka olivat aina tiellä. Suht pienessä kylpyhuoneessa ei mahtunut tekemään mitään muuta. Suihkuun mennessä piti siirtää telineet olohuoneen puolelle, ja taas suihkun jälkeen takaisin. Kylppäri oli aina karsean näköinen.

Taas monta koneellista pyykkiä pestyäni, olen yhä ja edelleen sitä mieltä, että satsaus kuivausrumpuun ajaa asiansa kyllä mennen tullen. Kylpyhuone on siisti ja pyykin pesukin on huomattavasti vaivattomampaa.

Bled

Ljubljanan shoppailuaamun jälkeen suuntasimme ensin Predjamaan, jossa on kallion seinään rakennettu linna. Vähän erilainen kuin muut linnat, joissa olen vieraillut. Tässä huoneet ja rakennelmat jatkuvat syvälle kallion sisään. Yksi tunneli johtaa kauas Postojnaan saakka, josta ennen muinoin linnan oltua saarretttuna pystyi hakemaan ruoka- ja asetarvikkeita salassa. Kovin pitkälle meillä ei ollut lupa kuitenkaan mennä nuuskimaan (enkä olisi kyllä uskaltanutkaan), mutta jonkin matkaa kuitenkin.

Tästä ajoimme Bledin kylään, joka sijaitsee Juliaanisten Alppien keskellä, kuvankauniin Bled-järven rannalla. Pieni ja tunnelmaltaan kiireetön alppikylä oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Maisemat olivat kuin postikortista.

Kävimme myös Bohenj-järvellä,  joka on Slovenian suurin järvi ja sijaitsee Triglavin kansallispuistossa noin 30 km Bledistä. Sieltä nousimme päätä huimaavan matkan hissillä Alpeille ihastelemaan maisemia.

Bled on yksi Slovenian suosituimmista matkakohteista, ja sen kyllä huomasi. Turistien, varsinkin amerikkalaisten, määrä oli valtava. Vielä paikassa oli kuitenkin rauhallista pikkukaupungin tunnelmaa. Toivon vain, että näin on jatkossakin, eikä turistimassat ja suuret hotelliketjut valtaisi koko paikkaa. 

Kohti uutta kotia

Hip hei! Meillä on uusi koti!

kuva: etuovi.com

142 neliötä rinteessä, iso länsipiha, alakerta kahdessa tasossa, lisäksi yläkerta. Alkuperäiskunnossa, niinkuin pitääkin. Jotain persoonallista, joitan erilaista. Eiköhän tästä saa hienon.

Ei muuta kuin pommi nurkkaan ja hommiin! Kaikki uusiksi.

Muuttamaan pääsemme vasta joulukuun alussa, joten häiden vuoksi remontin aloittaminen venyy joulun yli. Suunnitelmat sen sijaan ovat jo kovassa vauhdissa! Remontti- ja sisustussuunnitelmia luvassa tässä syksyn mittaan... Laitan myös pohjakuvaa ja siihen tulevia muutoksia eetteriin piakkoin.

Nyt olisi skumpan paikka.
ME SO HAPPY!! =)

Ljubljana (shoppailijan paratiisi)

Seuraavaksi siirryttiin takaisin EU-alueelle, Slovenian puolelle. Saavuimme kaupunkiin sunnuntaina, joka oli tukahduttavan helteinen päivä. Koko kaupunki oli unessa, ei paikallisia, ei turisteja, ei juuri ketään muita kuin me. Mikä sopi oikein hyvin. Saimme aivan rauhassa kierrellä kaupungilla, katsella maisemia ja taloja, istuskella terasseilla ja nauttia kuohuvaa.

Löytyi sieltä sitä moderniakin arkkitehtuuria, kun vähän etsi...

Hotellimme oli loistopaikalla, aivan vanhankaupungin keskustassa. Keskustan läpi virtaa Ljubljanica-joki, jonka ympärillä molemmin puolin on ravintoloita ja baareja vierivieressä. Kaupunki on mielestäni aivan ihana, viehättävä pikkukaupunki. Ja illan hämärtyessä siitä tuli vieläkin kauniimpi.

Seuraavana päivänä shoppailtiin muutama tunti tehokkaasti ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan. Ljubljana on kyllä melkoinen shoppailijan paratiisi ja olisin viihtynyt siellä toisenkin yön. Vanhassa kaupungissa on runsaasti kenkä- ja vaateliikkeitä ja todellinen merkkiliikkeiden mekka, Galleria Emporium, sijaitsee aivan keskustorilla. Galleria oli niin hieno, että en uskaltanut edes alkaa valokuvata, kun ajattelin, että joku niistä tuiman näköisistä vartijoista käy kimppuuni.

Lisäksi kävimme autolla BTC Cityssä, joka on noin 6 km keskustasta sijaitseva ostoskeskus. Ja ostoskeskuksella tarkoitan nyt siis noin Muhoksen kokoista aluetta, jossa on kymmeniä Sellon/Jumbon kokoisia "pikku ostareita". Alueella kiersi bussit, jotka kuljettivat ostarista toiseen. Täältä löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oli aivan toritavarasta ja perusrihkamasta kunnon merkkiliikkeisiin.

Ljubljanaan voisin mieluusti mennä uudelleenkin. Ehdottomasti oli tämän reissun TOP 3:ssa tämä kaupunki, ja esim. pidennetty viikonloppu shoppaillen sopisi oikein hyvin joskus tulevaisuudessakin.

Zagreb

Plitvicen kauniista luonnosta tehtiin totaalinen maiseman vaihdos suurkaupungin vilinään Zagrebiin.

Hotelliin kirjauduttuamme lähdimme kiertelemään kaupungille. Suuntasimme ensin kohti erästä ostoskeskusta, koska taustatyöni vuoksi tiesin siellä olevan DKNY:n myymälän, ja täten mahdollisesti myös himoitsemani laukku. Ja niinhän siellä olikin, ja puoleen hintaan! Voi sitä onnen päivää! Mutta, enpäs ostanutkaan sitä väriä, mitä olin suunnitellut...

Loppupäivä ja ilta hurahtikin sitten terassilla, johon jumiuduimme vähän kuin vahingossa. No pakkohan se oli kun löytyi niin hyviä tarjouksia... ja aivan huippuhyvää tummaa olutta (7 kunaa, eli vajaa euro)! :)

Ja niin päivä tummui illaksi... ja yöksi. Siinä terassilla istuessamme alkoi ihmisiä olla ympärillä koko ajan enemmän ja enemmän, ravintoloita ja baareja ilmestyi kuin tyhjästä niiden avattua ovensa. Ja kas kummaa, olimmekin keskellä Zagrebin ravintolakatua, kuin vahingossa vain. Syötiin hyvin ja istuskeltiin muutamilla terasseilla. Tunnelma alueella oli leppoinen, ihmisiä, puheensorinaa ja  katusoittajia talojen kulmilla. Nukkumaan mennessä ihmettelimme, että onko tosiaankin mennyt vasta yksi päivä; aamulla olimme vielä vesiputouksien äärellä keskellä metsää ja nyt täällä ihmisvilinässä... Tuntui aivan hullulta.

Seuraava päivä vielä kierreltiin kaupungissa ilman sen suurempia päämääriä.

 

Yritettiin me vähän shoppaillakin, mutta aika huonolla menestyksellä; itselleni en löytänyt enää yhtään mitään. Mutta ei se haitannut, minulla oli jo Zagrebin tuliainen käsivarsilla... ja siinäpä näkyy vinkki, minkä värisenä DKNY kotiin lähti.... 

Plitvice

Aamulla nousimme ennen kukon laulua ja ajoimme Plitvicen kansallispuistoon, joka on Korana-jokeen ympäristöön muodostunut, kuudestatoista järvestä sekä lukemattomista putouksista koostuva alue.

Näkymät lähtöpaikalta olivat huikeat. Tästä laskeuduttiin alas laaksoon, jossa kuljimme pitkin polkuja ja pitkospuita paratiisin keskellä nelisen tuntia. Matkalla oli vesiputouksia, luolia ja aivan mielettömän kirkkaita turkoosinvärisiä vesistöjä.

Joka paikassa tässä maassa (ei vain tässä puistossa) vesi oli aivan käsittämättömän kirkasta ja ihanan väristä.

Olimme aamulla paikalla jo ennen kahdeksaa ja alueen läpi kulkeminen kesti noin neljä tuntia. Oli todella hyvä päätös lähteä aikaisin liikenteeseen, niin vältyttiin niiltä pahimmilta turistijoukoilta. Linja-autolastit alkoivat vasta saapua paikalle, kun me jo poistuimme takavasemmalle. Toisekseen aamulla ilma oli vielä siedettävä. Keskipäivällä lämpötila kohosi taas lähemmäs 40 astetta ja kulkeminen tuossa maastossa olisi ollut todella raskasta siinä vaiheessa.

Saimme myös majapaikkamme isännältä hyvän neuvon. Alueella on kaksi sisäänkäyntiä: 1 ja 2. Jos menette Plitviceen, suosittelen ehdottomasti käyttämään sisäänkäyntiä 2. Silloin kuljet koko ajan näköalojen suuntaan, etkä niistä poispäin. Reitillä voi mennä yhden pätkän järvilaivalla (suosittelen), ja takaisintulo toisesta päästä onnistuu juna-bussilla. Näin ollen ei tarvtise tarpoa aluetta molempiin suuntiin.

Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja nousi meidän TOP 3:lle  tämän reissun paikoista.