Blogivieraisilla Jyväskylässä

Huomenta. Huhhei mikä viikko takana. Maanantaita lukuunottamatta olen joka päivä ja ilta ollut menossa, eikä tämä päivä tule olemaan poikkeus. Tiistaina ajelin bussilla Jyväskylään työreissulle ja yhdistin samaan reissuun myös huvin. Kokoonnuimme Modernisti Kodikkaan Kertulle blogiporukalla nyyttärimeiningeissä istumaan iltaa. Samalla luonnollisesti pääsimme nuuskimaan Kertun nurkat. Ihanaa oli saada monelle seuraamalleni blogille kasvot ja päästä juoruamaan asioista aivan naamatusten. 

Herkkuja oli pöydät pullollaan ja seura mitä mukavinta. Mikä parasta, uusien tuttavuuksien lisäksi löysin myös monta uutta kivaa blogituttavuutta tämän tapaamisen seurauksena. Suuren suuri kiitos kaikille mukana olleille sekä luonnollisesti iso kiitos illan emännälle. Kyllä sai tylsä työreissu heti uutta ulottuvuutta ja hotellielämäkään ei tuntunut yhtään niin ankealta. Tässäpä lista mukana olleista blogeista, josko sieltä sinullekin joku uusi lukututtavuus löytyisi. 

VILLA ILONA 

IISAS'S 

PROJEKTILA

LITTLE BIG THINGS 

WAY OF PASSING TIME  

TALO LUCK 

PIIPADOO  

HETKIÄ  

MINI SHOW

MINI 

KOTVASIA 

MODERNISTI KODIKAS  

Siinä hurlumheissa ei juurikaan suoraan sanottuna ehtinyt kameran kanssa kunnolla heilua. Tai lähinnä se olikin vain sitä heilumista, mikä luonnollisesti vaikuttaa kuvien laatuun ja määrään. Mutta mahtavaa tämän kaltaisissa tapaamisissa on myös se, kun kaikki paikalla olijat jakavat tämän saman harrastuksen. Tällöin ei tarvitse tuntea oloaan oudoksi kuvatessaan kotia ja kattauksia. Bloggareiden kesken some-elämä on jollain tapaa sallittua myös seurassa, pakkohan se on se Instapäivitys tehdä. Muutoin kyllä tykkään, että somet laitetaan livetilanteissa taskuihin ja laukkuihin. 

Kotiuduttani meni torstai normaalisti kuorohommissa ja perjantaina meillä oli pikkujoulukeikka. Lauantaina olikin jo sitten seuraavan blogitapaamisen vuoro, kun keräännyimme POP-bloggareiden kanssa viettämään pikkujouluja. Mutta tämä kokoontuminen onkin sitten aivan oma juttunsa, palataan siihen huomenissa. Tänään piipahdan vielä Nannin luona meikkikesteillä ja sen jälkeen aion vain maata ketarat ojossa sohvalla. Tervetuloa uusi (vähän rauhallisempi viikko). 

Pysähtyykö aika välillä Oulu – Jyväskylä?

Oulu- Jyväskylä, tuo ehkä maailman tylsin ja pisimmältä tuntuva välimatka. Monesti olen sitä miettinyt ja ääneenkin pohtinut, että voiko kilometrit olla toisilla matkoilla pidempiä kuin toisilla. Tuntuu, että vaikka autolla ajetaan kilometritolkulla, niin seuraavassa tienvarsikyltissä on sama lukema määränpäähän kuin edellisessäkin. Tai ainakin ne lukemat kyltissä vähenevät huomattavasti hitaammin kuin ne lisääntyvät auton matkamittarissa. Pitkän matkan kohokohtana on Kärsämäen kolme peräkkäistä kiertoliittymää, joissa saa vähän kääntää rattia ja joutuu niin sanotusti vähän heräämään autopilotilta. 

Nyt istun bussissa kohti Oulua ja jäin hetkeksi tylsyydessäni tuijottamaan edessä olevaa kelloa. Se näytti 17:06 kun katsoin siihen ensimmäisen kerran. Kun se muutaman minuutin tuijotuksen jälkeen näytti edelleen 17:06, käännyin katsomaan ulos pimeyteen. Tuijotin vuoroin ulos (eli lasissa näkyvää omaa kuvaani) ja vuoroin puhelinta miettien, että minkä sovelluksen taas zombiemaisesti avaisin ja sitten sulkisin. Takapuolen puutumisesta päätellen tässä aivottomassa toiminnassa meni varmasti ainakin 20-30 minuuttia aikaa. Kun katsoin seuraavan kerran kelloa bussin edessä, se näytti 17:08. Pysähtyykö siis aika jossain täällä ei missään vai onko tähän olemassa järjellinen selitys? Jos joku kuulee huutoni täältä pimeästä, olen täällä Onnibussissa ja haluaisin päästä kotiin! 

Ps. Kaikki propsit Onnibussille. Matkustusvaihtoehtoja miettiessäni tuli tämä firman Googlen tarjoamana esille ja hyvä niin. Matkahuollolla meno-paluu olisi ollut reilu 120 euroa, mutta Onnibussilla 27 euroa. Ja Onnissa on sentään wifi (joka toimii täällä aikaumpiossakin).

Otan jälleen zombie-katsekontaktin luuriini. 

Löytöjä sinullekin - Blogikirppis tulee taas!

Pikainen MOI Jyväskylästä. Takana melkoisen mukava ilta blogikamujen kanssa, mutta siitä lisää kotiuduttuani. Olemme jälleen kerran pistämässä Karlan ja Ticklerin kanssa blogikirppistä pystyyn. Ensimmäistä kertaa kirppis avaa ovensa myös talvella! Kirppari pidetään 18.1.2015 Oulunsuun Pirtillä. Tässä vähän lisätietoa suoraan Facebookin tapahtumasta. Ilmoittaudu mukaan! 

Oulun bloggaajien järjestämä kirpputoritapahtuma Oulunsuun Pirtillä klo 9-15.

Tule mukaan myyjäksi tai vain tekemään löytöjä! 

Varattavana:

- 30 myyntipaikkaa (iso pöytä 310 cm × 80 cm jaettuna kahdelle myyjälle) ja

- ainakin 10 lisäpaikkaa omalla rekillä/pöydällä.

Hinta molemmilla paikoilla vain 5 eur / paikka! Koska viime vuosina kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, mutta pöytiä on jäänyt silti tyhjäksi, pöytämaksu maksetaan tänä vuonna viimeistään 12.1. Tämän jälkeen maksamaton pöytä menee ilmoittautumisjonossa seuraavalle.

Ilmoittautumiset 24.11. alkaen luumutar@gmail.com

12.12. saakka ilmoittautuminen auki bloggaajille,

13.12. alkaen ilmoittautuminen auki kaikille!

Kuulumisia

Moikka! Mites siellä meni viikonloppu? Heti kysyttyäni tuon, minulla löi tyhjää... Mitä me tehtiin viikonloppuna? Miten voin olla unohtanut koko viikonlopun jo maanantai-iltana? Hetkinen kun mietitään. Perjantaina palattiin töistä kotiin normaalisti Makkarakaupan kautta ostoskassi pullollaan ribsejä. Kaverit naapurista ostivat meiltä alakerran vessan allaskalusteen tieltä pois ja piipahtivat iltakävelyllä. Siinä nautittiin kuin huomaamattamme myös lasilliset punaviintä heidän kanssa ennen kuin aloimme omalla porukalla ribsien paistoon. Saimme samalla pieneltä viisivuotiaalta kutsun seuraavalle päivälle synttärikemuihin, joten sinnehän me suuntasimme sitten lauantaina lahjapaketin kanssa. Ensimmäistä kertaa maistoin raakakakkua (vadelmista) ja olihan se hyvää. Sitä täytyy ehdottomasti tehdä itsekin joskus. Lauantaina ei sitten mitään sen kummempaa tapahtunutkaan, eikä kyllä sunnuntainakaan. Että kovin oli rauhallinen ja kotoilun parissa vietetty viikonloppu meillä. Vessaremontti edistyi jonnin verran, mutta mitään esiteltävää aineistoa ei todellakaan vielä ole. Tänään vietin vielä kotipäivän tyttelin kanssa, mutta huomenna suuntaan työreissulle Jyväskylään ja treffaan samalla aimo joukon ihania blogisiskoja. Aivan huisia! 

Joku aika sitten FDS:lta tilaamani paketti sisälsi Menun Multibasketin lisäksi myös Muuton Balance maljakkosetin. Setti ei ole kooltaan järin iso, mutta jämerän tuntuinen kuitenkin. Alusta on oikeasti painava ja huteran näköiset vaasit pysyvät sen päällä pystyssä magneetin avulla. Tykkään! 

Löytö ja yllättäviä hankintoja

En voi nyt lakata hehkuttamasta Raahen kirpparikokemusta ja tekemiäni löytöjä, kun en KOSKAAN ole kirppareilta mitään löytänyt Oulussa. Kuten jo sanoin, täällä on kaikki aina niin tupaten täynnä vaatetta, ettei pöytiä jaksa edes lähteä penkomaan. Hinnat ovat yleensä aivan naurettavan korkeita ja tungos kuitenkin paikoissa ahdistava. Raahessa sai kierrellä (päiväsaikaan kun oltiin) aivan rauhassa, tilat olivat siistit ja avarat, myynnissä oli 99 prosenttisesti tavaraa eikä vaatetta ja hinnatkin heti järkevämpiä. 

Kävimme kahdella kirpparilla ja toisesta bongasin tämän uuden aarteeni. Minulla on ollut Esteri Tomulan Krokus uuni- ja tarjoiluastia jo vuosikaudet ja tämä ihanuus on kaivannut kovasti kaveria samasta perheestä. Netissä näitä on kyllä myynnissä, mutta yhdeltäkään kirpparilla en kyseistä sarjaa ole bongannut ennen tätä. Täydellisessä kunnossa oleva harvinaisuus lähti kotiin 55 euron hinnalla (netistä löytämäni hinnat vaihtelivat 85-120 euron välillä). 

Ensisijaisesti olen keskittynyt tämän sarjan etsinnöissä näihin tarkoiluastioihin, koska ovat niin kivasti yhdistettävissä jo olemassa oleviin Arabian Teemaan ja Kokoon. Mutta myös kahviastiasto on hieman jo alkanut kiinnostaa, koska huomasin näiden sopivan mahtavasti yhteen myös kaapista löytyvien Marimekon Kestien kanssa. Kestit ovat meillä aamiaistarkoitukseen ja tähän voisin ostaa kaveriksi Krokuksen kahvisettejä. Myös jo olemassa olevat Iittalan Kastehelmi kulhot ja lautaset, Ultima Thule lasit sekä Festivo kynttilänjalat sopivat tähän tyyliin kuin nenä päähän. Täytyy sanoa, että olen äärimmäisen tyytyväinen astiakokoelmaani, jossa kaikki sarjat ovat sovitettavissa yhteen ja kaikkia voidaan käyttää samassa kattauksessa ilman ristiriitaisia tunnelmia. 

Se, miksi matkaan lähti ensimmäisestä paikasta myös tämä kukko, on täysi arvoitus. Voisin sanoa, että vähän nauratti kun kuljimme kassaa kohti kukko kainalossa ja Kaitsukin, joka tunnustaa värinä vain mustaa ja muotona kulmikasta, oli kanssani yhtä mieltä ostoksesta. Mikä meitä vaivaa? Ehkä se oli se nostalginen fiilis ja paluu lapsuuden omaan mummolaan, joka sai myytyä tämän värikkään kaunottaren meille. 

Pikareissu Raaheen

Tänään käytiin Kaitsun kanssa asioilla ja pikavisiitillä Raahessa. Aamusta lähdettiin jo puoli seitsemän aikaan ajelemaan pilkko pimeään ja räntäiseen säähän. Pakko oli kuskin etsiä ja laittaa lasit päähän, että pysyttiin tiellä. Oli taas pieni totuttelu rillipäänä olemiseen, minulla kun ei kovinkaan tiheään nämä kakkulat päässä vieraile. Minulla suurin ongelma näkemisen suhteen on hajataitto ja lähinnä vain pimeällä ja varsinkin sateisella kelillä tulee laseja käytettyä. Tällöin kun vastaantulevat autot ja kaistat näyttäytyvät minulle useampana kappaleena kuin niitä oikeasti onkaan.

Micksistä ostamani Vero Modan tekoturkisliivi on aivan ykkössuosikki tällä hetkellä. Voi että olen tyytyväinen, kun vihdoin sen löysin ja malli oli näinkin kiva. Yllätys yllätys myös musta väri miellyttää minua enemmän kuin aikaisemmin katsomani vaaleat ja rusahtavat karvaturrit. Tämä oli minulle tarkoitettu.

Huomio! Vanha pomoni, Pukumiehen toimitusjohtaja Jarmo Husso on jäämässä eläkkeelle vuoden vaihteessa. Tämän vuoksi tänä tulevana viikonloppuna on sekä Mick'sissä että Pukumiehessä -20 % alennus kaikista normaalihintaisista tuotteista. Käykäähän shoppaamassa Jarmon kunniaksi. 

Tekoturkisliivi: Vero Moda (Mick's) / Paita: HM / Farkut: Ichi (Mick's) / Kengät: Vagabond / Laukku: Ted Baker

Raahessa on todella soma vanha kaupunginosa, jossa oli kirpputoreja monellakin kulmalla. Vaikka Kaitsulla tuntui olevan jo kova kiire takaisin Ouluun ja töihin, en antanut periksi, vaan vaadin pääsyä pariin näistä putiikeista tutkimaan tarjontaa. Oulussa kun ei kirppareilta löydä kuin ylihinnoiteltuja vaatteita. Näissä molemmissa oli heti aivan eri tunnelma; paljon enemmän tavaraa kuin vaatetta, kaikki siististi esillä, eikä tavaraa ollut joka paikka tungettuna täyteen. Ihana oli kierrellä ja etsiä aarteita. Ja mikä parasta, löysin aarteen; Arabian Krokus-kannun. Tästä sarjasta minulla on vasta yksi ainokainen uunivuoka/tarjoiluastia, eikä näitä tunnu mistään löytyvän. Vaikka ostos vaati pankkiautomaatin etsimisen ja edestakaisin juoksemista, oli tämä löytö saatava kotiin. Soitin myös astia-expertti-kaverilleni, että tarkastaa netistä missä hinnoissa nämä pyörivät ja kun sain sieltäkin suunnalta kommentin "Halpa, ota se!", ei tarvinnut miettiä toista kertaa. Tuossa se nyt töröttää keittiön pöydällä, oi että olen tyytyväinen.

Tänään on torstai ja sehän on viikon paras päivä. Minä lähden laulamaan, mukavaa iltaa sinne! 

Uutta vaatehuoneessa

Viimeisten viikkojen aikana on minulla käynyt suht hyvä flaksi vaate- ja kenkäkaupoissa. Sen jälkeen kun tein perustavaa laatua olevan raakauksen vaatehuoneessa ja kenkäkaapissa, on siellä luonnollisesti ollut tilaa myös uusille tulokkaille. Hävitettyäni kirppispinoon kymmeniä vanhoja ja monia vuosia pitämättä olleita vaatteita, saatoin palkita hyvällä omalla tunnolla itseni muutamalla uudellakin kappaleella. 

Mick'sin blogi-illasta löysin viimein kauan haaveilemani tekoturkisliivin. Näitä olen testaillut kerta toisensa jälkeen ja aina niissä on ollut joku vika. Yleensä vika on ollut siinä, että se on minusta näyttänyt jotenkin leventävältä möhköltä päällä. Tässä Vero Modan liivissä on turkista vain etuosassa, joten se istuu huomattavasti paremmin päällä, eikä levene sivusuunnassa. 

HM:lta saapuneesta paketista löytyi valkoinen kauluspaita mustalla rusetilla. Ja käydessäni ensimmäistä kertaa uudessa Idea Parkissa, löysin Lindexiltä mustavalkoista kuviota olevan puseron. Molemmet sopivat hyvin niin työhön kuin vapaallekin. Tein HM:n tilauksen muuten sinä päivänä, kun Alexander Wangin kokoelma siellä julkaistiin. Voin sanoa, että oli sivut vähän hitaalla. Tilasin kuitenkin pienessä testauksen halun höyryssä sieltä WAngin pipon, nahkahousut sekä kengät. Housut on jo pakattu takaisin laatikkoon palautusta varten, kengät odottavat vielä lopullista tuomiota, mutta pipo kaikessa hauskuudessaan taitaa jäädä. 

Objectin hauskan neuletakin löysin myöskin Mick'sistä viime torstaina. Tätäkin olen sovittanut niin farkkujen, mustien housujen kuin hameen ja mekonkin kanssa. Sopii kaikkeen ja monenlaiseen tilaisuuteen. Ja ahh, niin minun näköinen!

HM:n tilauksessa olleet scubapintaiset nilkkurit olivat kyllä aikasta ihanat ja todella hyvät jalassa. Näitä olen tässä nyt arponut, että mikä niiden kohtalo tulee olemaan. Olen nimittäin jostain ihmeen ja kumman syystä löytänyt kenkäkaapin tyhjennyksen jälkeen jo monet täydelliset syys-/talvikengät tilalle. Kohta voin jo sanoa, että alkaa olla aika täydellinen kattaus minun tarpeisiin kaapissa. Ennen kun siellä oli vain kenkiä, joita ei voinut laittaa jalkaan ja jotka tuntuivat pahalta. Miltei täydellinen ihme on se, että löysin itselleni (mekko)saappaat. Näitä tämän mallin saappaita olen kaivannut ja etsinyt jo vuosikaudet, mutta ei vain ole tärpännyt. Nättejä malleja tuntuu olevan vain kiven alla ja jos sieltä kiven alta joku löytyy, niin ei se ainakaan ole hyvä jalassa. Mutta nyt löytyi French Connectionilta kaunis malli, joka tuntui jalassakin hyvältä. Tämän mahtavan saapaslöydön sekä muiden aikaisempien löytöjen vuoksi ajattelenkin nyt, että olisiko HM turha ostos... Joudun ehkä paljastamaan muutkin kenkäostokset ja aikaisemmat mallit kaapissa, niin voitte sanoa mielipiteenne.

Mutta nyt, hyvää yötä! 

Micksissä bloggareiden kesken

Torstaina piti jättää laulutreenit kesken ja kiiruhtaa vielä illaksi Mick'siin Nannin kanssa katsastamaan tämän hetken trendejä ja kuulemaan ensi kevään ja kesän tuulista. Meitä olikin ihan mukavasti porukkaa paikalla, me Nannin kanssa siellä sujuvasti ja sulassa sovussa nuorison ympäröiminä. Harmi, ettei meitä "aikuisia" bloggaajia ollut paikalla sen enempää. Kyllähän Mick'sissä on tarjontaa niin nuorisolle, meidän ikäisille kuin vielä meidän äitienkin ikäisille. Itse ainakin kuljen sujuvasti Pukumiehen ja Mick'sin välillä,  niin ajatuksen tasolla kuin maantieteellisestikin, ovathan myymälät vastapäätä toisiaan Oulun keskustassa.

No mutta asiaan... Tarjolla oli siis Puistokahvila Makian tarjoamia herkkuja, muotikatsaus sekä tietenkin armotonta shoppailua. Puolitoista tuntia meni vain aivan liian nopeasti ja kellon lyödessä yhdeksän oli myymälässä vielä täysi tohina päällä. Mekin Nannin kanssa vielä pukukopeissa ihmettelemässä ja pähkäilemässä mahdollisia ostoksiamme. En ole muutamaan viikkoon myymälässä ehtinyt käymään ja tuntui, että se on täyttynyt ihanuuksilla, joita kaikkia olisi pitänyt päästä kokeilemaan.

Mukava ilta, todellakin. Tällaisia tilaisuuksia saisi olla näilläkin leveysasteilla paljon paljon enemmän. Muotituuliin ja ostoksiin palaan vielä toisessa jutussa. Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa maanantai-iltaa.

Viikonloppu

Niin se hurahti viikonloppu, enkä tänne ehtinyt lainkaan. Lauantaina meillä oli Iso Ilon kanssa koko päivän kestävä laululeiri ja vappuun valmistautuminen on nyt todellakin aloitettu. Aivan upean ihania naistekijöiden ja -artistien kappaleita ja mahtavia sovituksia, joista Vappu-Show alkaa pikku hiljaa hahmottua. 

Sen lisäksi, että viikonloppuna on laulettu, on myös kotosalla jatkettu remontin tekemistä. Alakerran wc, joka on ollut yksi pahanilmanlintu, murheenkryyni ja huononkarmankeskus, sai taas pienen alkuräjähdyksen. Kalusteet on poistettu ja seinien paklaus aloitettu. Ei, kuvat eivät ole meidän vessasta, pakko oli laittaa tänne jotain vähän säädyllisempää. Räpsin kyllä kuvat ennen kuin kaluste ja pönttö revittiin irti, mutta edelleen arvon, että kehtaanko niitä tänne edes laittaa. Wc siis on jo remontoitu kertaalleen, oikeastaan jo kahteen kertaan. Mutta jos jossain voi joku, eli kaikki asiat mennä pieleen, niin se on meidän vessa. 

Ensialkuun Kaitsu osti sinne remontin alkukiireessä ruman ja liian ison kalusteen. Sitten minä halusin jossain omassa elämänhumalatilassa sinne Tunto Kivi-maalia seiniin. No siinäpä se sitten olikin. Lisänä vielä valkoinen laatta, joka oli mattapintainen ja kaiken lian keräävä sekä hieman jo itsessäänkin kellertävään taittavan värinen. Voitte kuvitella kuinka ihana siitä tuli. Kusenkellertävä Tunto-pinta maalattiin jo valkoiseksi jossain välissä, kun ei sitä voinut enää katsella. Lopputulos nyt ei kuitenkaan paljon parantunut. Näiden mokien vuoksi wc on jäänyt myös täysin viimeistelemättä ja sitä ei olla sisustettu lainkaan. Se on ollut vain ahdistava pieni koppi alakerrassa, johon on hävettänyt vieraita päästää asioimaan. Toivotaan, että vessassa ei ole joku paha karma, jonka vuoksi siitä ei tule koskaan hyvä. Jotenkin masentaa, että remontissa kaikista eniten on mennyt aikaa ja vaivaa tähän talon pienimpään huoneeseen. Jos ei nyt tule hyvä, niin sinetöidään koko huone umpeen. 

Mutta hei, eihän me oltais me, jos ei me vähän remontoitas jotain. Kaikki kaverit kyselee koko ajan, että joko meillä on talo myynnissä ja uusi talo tai tontti katottuna. No ei, ei edelleenkään. Ehkä joskus, mutta nyt tehdään vain tämä vessa. 

Tiiliskivi

Jo pari kuukautta sitten, vai milloin se nyt olikaan, kun kävin Marimekon tasaraita-pussilakanasetin ostamassa, ostin hetken mielijohteesta myös muuta uutta kotiin. Syksy tuo aina tullessaan jonkin ihmeellisen sisustusvimman. Kesän helteillä ei tehnyt mieli olla sisällä, eikä millään muotoa kotia laittaa, hyvä kun edes siivota jaksoi. Heti kun ilmat kylmeni, alkoi myös lompakko tyhjentyä. Ostin Marimekon Tiiliskivi-kuosisen vahakankaan ruokapöydän suojaksi arkikäyttöön. Samaan ostoskassiin lähti myös samaista kuosia olevat tyynynpäälliset olohuoneen puolelle sekä yksi Kanteleen Kutsu, koska se nyt vain oli niin ihana. Nämä kuvatkin ovat siis siltä ajalta, kun ostokset on tehty, nythän olohuoneessa on jo hieman erinäköistä vaihdetun verhon myötä.

Kynttiläaikakin kun on alkanut, tekisi niin mieli asetella tuohon pöydälle erilaisia sisustuselementtejä, mutta tällä hetkellä kun on tuo pikku paholainen täällä pyörimässä, on se aika tuhoon tuomittu ajatus. Tai se on sitten sitä, että päivällä tavarat nostetaan siitä pois ja illalla asetellaan takaisin. Ei oikein maksa vaivaa sekään. Vaikka yllättävän hyvin tyttö kyllä tottelee ja kuuntelee, kun hänelle sanotaan, ettei saa koskea. Mutta kun sitä mielenkiintoista asiaa pitää sitten kiertää kuin kissa kuumaa puuroa ja tanssia siinä ympärillä, helpommalla pääsee kun pitää pöydän tyhjänä.

Se on taas jo yhtäkkiä perjantai. Eilen piti kuorotreeneistä karata hieman ennakkoon ja suunnata Nannin kanssa Mick'sin bloggari-iltaan.  Sieltä löytyi pari kivaa juttua, joista lisää viikonlopun aikana. Tänään olen päivän kotosalla ja lähdetään tytön kanssa taapero-treffeille, kunhan neito tuolta heräilee.

Mukavaa perjantaita Sinulle!

Parasta aamussa

Huomenta! Kello on 7:09 ja olen tuttuun tapaani kömynnyt ylös sängystä ja hiipinyt alakertaan jo puolisen tuntia sitten. Keittelin ensi töikseni kahvit ja avasin koneen. Ja tässä se syntyy taas juttu aamutuimaan ennen neidin heräämistä. Kaitsu hiipi töihin jo viiden jälkeen ja talossa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Sen jälkeen kun juttu aamulla valmistuu, avaan normaalisti työhommat ja sähköpostit ja keskityn hetken niihin.  

Sitten tulee se hetki, kun yläkerrasta kuuluu pientä älinää. Neito on noussut Napun kanssa ylös sängyssä ja juttelee siellä kovasti minun mennessä häntä noutamaan. Napua ojennetaan heti äidille, että minä laittaisin sen tyynylle nukkumaan. Tutti laitetaan Napun viereen. Napu jää jatkamaan unia ja me tytön kanssa tullaan alakertaan. Meillä on muodostunut oma pikku perinne, jossa istumme yhdessä sohvan nurkkaan viltin alle minä kahvikupin ja hän maitonsa kanssa. Katselemme siinä samalla hetken tv:tä, yleensä sieltä tulee lastenohjelmia tai Matlockia. 

Nämä on näitä kallisarvoisia ja ihania hetkiä. Meidän tyttö on aina ollut huono sylissä olija, eikä häntä ole siihen yritetty opettaakaan. Turhaan ei olla sylissä kuljetettu koskaan, vaan koitettu enemminkin kannustaa kulkemaan itse. Syliin hän kyllä on aina osannut pyytää, mutta kun on sinne päässyt, niin haluaa heti pois tai yleensä siihen viereiseen syliin. Vähän sellainen ikiliikkuja, joka ei vain malta rellottaa selällään. Nyt hän on sen verran muuttunut kasvaessaan, että sylikin jo alkaa kelvata välillä. Tämä meidän aamuhetki on yksi sellainen, jolloin hän istuu rauhassa,  juo maitoaan ja höpöttelee välillä omiaan, selostaa ja ihmettelee tv:n tapahtumia ja välillä vain makoilee rennosti jalkojaan heilutellen kainalossani. Näiden kahdenkeskisten, rauhallisten aamuhetkien jälkeen on mukava lähteä aamuaskareisiin, pukeutumaan, aamiaiselle ja sitä myöten töihin, kun mummi tai mummu saapuu hoitovuoroon. 

Eilisessä Hyvät ja Huonot Uutiset lähetyksessä oli Henkalla taas asiaa. Hän ihmetteli, miksi lapselle pitää lässyttää ja opettaa sanoja, jotka eivät ole suomea laisinkaan.
"Pestään hampit"
"Katso, hauva ulkona"
Älä koske siihen, se on poppa!"
Olen Henkan kanssa täysin samaa mieltä. Illalla meillä pestään hampaat. Hän rakastaa koiria, ei hauvoja. Ruoka voi olla kuumaa,  mutta poppaa se ei varmasti ole. Tässä nämä aika yleiset oudot sanamuunnokset, mitä minulla tuli mieleen. Varmasti niitä on monia monia muitakin..? Oletko sinä Henkan (ja minun) kanssa samaa vai eri mieltä? Onko teillä kotosalla jotain kivoja perinteitä viettää laatuaikaa ja ottaa pienistä hetkistä ilo irti? 

Mukavaa torstaita! 

Neljän seinän sisällä on lämmintä ja kuivaa

Pimeää keskiviikko huomenta kaikille! Ulkona on pilkko pimeää ja märkää. Kaikki lumi ja valo, mitä hetken aikaa saimme jo nautiskella on yhdessä yössä viikonvaihteessa kadonnut pois. Siitä lähtien olemme tarponeet vesisateessa ja luonnollisesti lumen kadottua täysin pimeässä kaupungissa. 

Tällä hetkellä ei juuri ulos tee mieli mennä. Se mitä töihin mennessä ja töistä tullessa on pakko astua ulos ovesta riittää minulle. Muun ajan olen ollut visusti sisätiloissa, omalla sohvalla, lämpöisen viltin turvassa. Tytön kanssa ei todellakaan viitsi lähteä leikkimään kylmiin rapakoihin, joten keskitymme kirjoihin ja uusiin synttärilahjaksi saatuihin Dubloihin. 

En kuitenkaan aio vajota syysmörkömaennukseen. Nautin kotini tuomasta lämmöstä ja tunnelmavaloista sisällä siihen saakka kunnes lumi tuo uutta valoa taas pihalle. Näin syksyisin ja pimeällä se kotikin tuntuu jotenkin entistä mukavammalta ja rakkaammalta paikalta. Vai mitä olet mieltä? 

Hei isä!

Käytiin äsken viemässä sinun haudalle kynttilä, ehkä huomasitkin. Vietiin samalla reissulla kynttilä appiukollekin. Halusin vain kirjoitella ja kertoa, että täällä meillä on kaikki hyvin. Tyttäresi on enemmän kuin onnellinen elämässään tällä hetkellä ja vietimme viime viikonloppuna tytöntyttösi ensimmäistä syntymäpäivää. Jos jotain toivon, toivon että olisit tavannut elämäni miehen ja meidän pikku enkelin, edes kerran.  Voin nimittäin kertoa, että kovasti taisin isäni kaltaisen miehen ottaa... Liekö se sitten hyvä vaiko huono homma... Ja kovasti näyttää tyttäresi oma tahto ja itsepäisyys olevan pikku-tytössäkin, vaikka kiltti pieni enkeli onkin. 

Meillä on ollut kiva ensimmäinen isänpäivä tänään. Ensimmäinen siksi, että viime vuonna me olimme vielä tytön kanssa sairaalassa isänpäivänä, eikä juhliminen perheen kesken oikein onnistunut. Isi sai aamiaisen vuoteeseen; voileipäkakkua ja kahvia ja jatkobrunssi munineen ja pekoneineen nautittiin sitten köökin puolella ja sunnuntaiperinteikkäästi Master Chefiä katsellen. Muuten ollaankin oltu vain rennosti kotosalla ja tehtiin pitkästä aikaa Kaitsun (kuten sinunkin) herkkuruokaa poronkäristystä. Voi että olikin hyvää; oluella höystettynä ja oikein sipulisen perunamuusin kera. Mmmmmm. Illasta käväistiin vielä kahvilla mummolassa ja sen jälkeen hautausmaalla. Siellä oli rauhallista, ei meidän lisäksi juuri ketään, vain kynttilöiden loiste pimeässä. 

Ikävä sinua! 

Hyvää isänpäivää!